Elokuva-arviot: Jumittava Woody Allen ja hupsuttelevaa ruotsalaishuumoria

Kotkan elokuvateattereissa on viikonloppuna kaksi elokuva-ensi-iltaa.

Amazon Studios



Kate Winslet näyttelee pääosaa uudessa Woody Allenin
draamassa.
Kate Winslet näyttelee pääosaa uudessa Woody Allenin draamassa.

Jumittunut Woody Allen -elokuva

Wonder Wheel (Yhdysvallat, 2017). Ohjaus ja käsikirjoitus: Woody Allen. Rooleissa: Kate Winslet, Juno Temple, Jim Belushi, Justin Timberlake. 101 min. K-7.

Epäonnistunut näyttelijätär Ginny (Kate Winslet) on joutunut vaihtamaan unelmansa tarjoilijan työhön osteri-baarissa. Elämään tulee romantiikkaa ja sähköä hengenpelastaja Mickeyn (Justin Timberlake) muodossa.

Kulahtaneelta tuntuva aviomies (Jim Belushi) jää soittelemaan toista viulua, kun kyseeseen tulee intohimo. Luvassa on epätoivoiselta tuntuvaa kunnianhimoa, kaivertavaa surumielisyyttä, gansterielokuville pokkaavaa huumoria ja hienoja näyttelijäsuorituksia vaikuttavalta näyttelijäjoukolta.

Wonder Wheel on aineksiltaan erinomainen cocktail joka ei aivan toimi.

Woody Allen jatkaa yhä vuosikausien jälkeen naisten analysoimista tavalla joka on hetkittäin suorastaan alentuvaa. Naiset ovat itsekkäitä, pahansuopia tai oudoimmillaan kryptisiä olentoja.

Se ei tarkoita, etteikö Allen osaisi oikeasti kirjoittaa hyvin toden tuntuisia hahmoja tai etteikö tämä oikeasti olisi hyvin perillä feminiinisen mielen toiminnoista.

On vain kovin harmi, että yhä useammin ohjaaja päätyy tekemään hahmoistaan mannekiineja, joiden suurin vetovoima tulee vain tunnettujen näyttelijöiden raameista. 

Wonder Wheelissä on kieltämättä karismaa. Valtaosa siitä syntyy vain pelkästään sen vuoksi, että kameran edessä ovat Winsletin ja Timberlaken kaltaiset hurmurit.

Nämä pystyvät tekemään itsekeskeisistä ja hieman yksinkertaisista ihmisistä lumoavaa seurattavaa. Kyse ei ole ainoastaan perverssistä henkisen tuhon todistamisesta, vaan siitä, että jopa epäilyttävistä hahmoista päätyy välittämään edes ohi kiitävän hetken. 

Wonder Wheel on Allenin repertuaarissa hyvin liukuhihnamainen tuotos, joka ei esittele ohjaaja työkalupakkiin mitään uutta. Fanitkin voivat olla jopa hieman kyllästyneitä siihen, kuinka arkipäiväisesti Allen tuntuu suhtautuvan työtapaansa.

Aivan kuin prosessissa ei olisi suurta paloa. Vain vanha tottumus vain tehdä sitä mitä ennenkin, kovettuneen elokuvaduunarin tavoin. 

Allen tuntuu yrittävän tehdä jonkinlaista kunnianosoitusta rakastamalleen näytelmäkirjallisuudelle, mutta lopputulos on hyvin kalpea luomus verrattuna ohjaajan parhaimmistoon. Karismaattiset näyttelijät eivät pysty sitä pelastamaan. | Timo Alho

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Winslet. Timberlake.

Huonoa: Eloton. Vanhentunut.

Erityistä: Woody Allen täytti 82 vuotta joulukuun ensimmäisenä päivänä.

 

Televisiodraamaa valkokankaalla

Linnea Rheborg  



Suositun ruotsalaisen draamakomedian hahmot ovat loikanneet
valkokankaalle. 
Suositun ruotsalaisen draamakomedian hahmot ovat loikanneet valkokankaalle. 

Solsidan (Ruotsi, 2017). Ohjaus: Felix Herngren, Måns Herngren. Käsikirjoitus: Jesper Harrie. Rooleissa: Josephine Bornebusch, Malin Cederblad, Henrik Dorsin, Frida Hallgren, Felix Herngren, Ida Karolin Johansson. Kesto: 104 min. K-7.

Ruotsissa hurjan suosittu draamakomediasarja Onnea onkimassa on loikannut isolle kankaalle. Jos ei tiedä mistä oikein on kyse, voi elokuvakokemus olla hieman turhanpäiväinen.

Kyseessä on televisiosarjan faneille räätälöity elokuva.

Sarjan tavoin kyseessä on ruotsalaista pikkukaupunkielämää seuraava kevyesti hupsutteleva draama. Kipinää syntyy pienistä luokkaeroista päähenkilöiden välillä.

Jokaisella hahmolla on omat oikkunsa, jotka sarjan fanit totta kai tietävät jo entuudestaan. Uusille katsojille ei oikeastaan edes vaivauduta luomaa ehyttä kokonaiskuvaa Solsidanin keskinäisistä suhteista.

Tarinan keskiössä on taas Sundbergin ja Schillerin perheiden tunnekuohut. Elokuva seuraa Onnea onkimassa -sarjan viidennen kauden tapahtumia.

Parisuhteet ovat rakoilleet ja joillekin pikkukaupungin elo alkaa maistua puulta.

Solsidan tarjoilee ruotsalaista hillittyä charmia ja vaivaantunutta huumoria varsin mainiosti. Mitään, mikä perustelisi televisiosarjan ylös skaalaamisen, ei kuitenkaan ole.

Sarjasta saadaan vain ylipitkä jakso, jonka suurimmat paukut ovat ihmissuhteiden puolella. 

Elokuvan herttaisesta yleisilmeestä ja mukavista henkilöistä on vaikea olla pitämättä. Se ei kuitenkaan tarjoile mitään katsojalle, joka ei ole kärryillä televisiosarjan viidestä edeltävästä tuotantokaudesta. | Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Hyvät hahmot. Mukava tunnelma.

Huonoa: Vain pidennetty televisiosarjan jakso.

Erityistä: Sarjan suomalainen versio, Onnela on nähtävillä C More -palvelusta ja MTV3-kanavalta.