Suomi on suuri musiikkimaa

Kymi Sinfoniettan Suomi 100 -juhlavuoden avajaiskonserttiKapellimestarina Eero Lehtimäki. Solistina Laura Mikkola, piano.Kuusankoskitalon Kuusaa-sali 12.1.2017.

Ville Saarinen

Eero Lehtimäen kapellimestariura on vahvasti myötäisessä.

Torstaina oli helppo olla ylpeä omasta suomalaisuudestaan, sillä illan konsertti osoitti jälleen, kuinka korkeatasoista luovaa että esittävää säveltaidetta pienessä ja vähäväkisessä Suomessa on ollut ja on.

Eero Lehtimäki lienee useimmille melko vieras mutta tuskin kauan. Pidin paljon hänen musisoinnistaan, jossa oli virkistävä annos luovaa uteliaisuutta ja luontaista musiikin tunnelmien oivaltamista. Hän johti ilmeikkäästi ilman teatraalisuutta ja eloisasti ilman hötkyilyä.

Illan konsertti osoitti jälleen, kuinka korkeatasoista luovaa että esittävää säveltaidetta pienessä ja vähäväkisessä Suomessa on ollut ja on.

Hänen Melartin-tulkinnoissaan oli laatua. Viisi osaa baletista Sininen helmi soivat vivahteikkaina ja luontevina. Kirsikkana kakun päällä lumosivat Linda Fogelsonen kauniit ja verevät viulusoolot.

Myös Sibeliuksen sarja Historiallisia kuvia soi nautittavasti ja vielä vaikuttavammin ylimääräisenä kuultu herkkä ja oleellisen pureutunut Valse triste.

Uuno Klamin riemastuttavassa Nummisuutarit-alkusoitossa Lehtimäki herkutteli kappaleen oikuilla tottumaani leppoisammassa tempossa, jolloin yksityiskohtien kiireettömyys antoi tilaa sisällölle ja kertovalle otteelle, mutta samalla menetettiin jotain teoksen scherzo-luonteesta. Soinnin puolesta en usko Lehtimäen sanoneen vielä viimeistä sanaansa esimerkiksi teoksen alun ja pääteeman paluun suhteen.

Laura Mikkolan Rautavaara-perehtyneisyys yhdistettynä loisteliaaseen pianismiin teki oikeutta säveltäjän Pianokonsertolle nro 2. Kuultiin hieno tulkinta säkenöivine kuviointeineen ja maagisine pohdintoineen. Myös orkesteriosuudessa oli säveltäjälle ominaista soinnin mehevyyttä. Musiikillinen visionääri Rautavaara oli, ehdottomasti. Mutta ei mielestäni merkittävä pianosäveltäjä. | 

Jukka Kumpulainen

Hyvää: Hyvin valittu, kiintoisa ohjelma hyvin esitettynä.

Huonoa: Rautavaaran pianomusiikki tuottaa allekirjoittaneelle päänvaivaa.

Erityistä: Suomalaisuuden juhlavuosi sai hienon startin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.