Hetkellinen muistomerkki — Kymenlaakson museon uusi näyttely vie kävijän Suomen sisällissodan vankileireille

 Fiktiivinen kuunnelma kertoo kotkalaisvankien elämästä kirjeiden kautta.

Kimmo Seppälä

Liisa Koho, Maija Kaunismaa, Johanna Hammarberg ja Juha Valkeapää esittelevät Kymenlaakson museon uutta sisällissotanäyttelyä. Seinällä vasemmalla on muistotaulu Kotkan alueen vainajille.
Liisa Koho, Maija Kaunismaa, Johanna Hammarberg ja Juha Valkeapää esittelevät Kymenlaakson museon uutta sisällissotanäyttelyä. Seinällä vasemmalla on muistotaulu Kotkan alueen vainajille.

Valkoiset valloittivat Kotkan ja Kymin tasan sata vuotta sitten. Historiallisena vuosipäivänä Kymenlaakson museossa avautuu näyttely, joka kertoo fiktiivisten kirjeiden kautta Suomen sisällissodan vankileireille joutuneiden punaisten kohtaloista.

Vuoden 1918 vankileirien elämää välitetään 2—3 minuutin pituisten kuunnelmien avulla. Teoskokonaisuuden on käsikirjoittanut ja ohjannut kotkalaislähtöinen Johanna Hammarberg.

— Kuunnelma muodostuu 12 eri kirjeestä, sillä arkistotiedon mukaan nykyisen Kotkan alueelta tulleita vankeja kuoli kahdellatoista eri vankileirillä, Hammarberg sanoo.

Vuoden tutkimustyö

Kirjeet ovat fiktiivisiä, mutta tarinat niiden taustalla tosia.

Hammarberg teki tutkimustyötä vuoden verran. Hän tutustui viiden päivän ajan Auschwitzin keskitysleiriin, istui Kansan arkistossa lukemassa muistelmia ja eri leireiltä lähetettyjä kirjeitä, selasi nettiä ja luki tutkimuskirjallisuutta.

— Jokainen kirje perustuu tutkimustietoon ja dokumentoituun arkistomateriaaliin. Halusin kuvailla, millaisia kirjeitä sisällissodan vankileireiltä olisi voitu kirjoittaa ilman rangaistuksen pelkoa.

Vaarin perintö

Näyttelyn nimi, 1918— Kadonnut kirje, juontaa oikeasta kadonneesta kirjeestä. Hammarberg sai 12-vuotiaana vaariltaan perinnöksi kirjeen, jonka hänen isoisoisänsä oli kirjoittanut Riihimäen vankileirillä ennen nälkäkuolemaansa kesällä 1918.

Vaari oli jättänyt kirjeen säilöön kirjahyllyn alalaatikkoon, mutta kun Johanna Hammarberg lukioikäisenä muisti perintönsä, kirje oli kadonnut.

Suomen sisällissodan satavuotispyykin kynnyksellä Hammarberg päätti perehtyä perintöönsä tarkemmin. Hän halusi selvittää, mitä Kymin punakaartiin kuulunut isoisoisä koki ennen kuolemaansa. Millaisia olivat sisällissodan jälkeiset vankileirit, joita pidetään myös Euroopan ensimmäisinä keskitysleireinä?

Äänimaailma muistuttaa rukousta

Nälästä, taudeista, teloituksista ja ruokapakettien lähetyskiellosta museokävijöille kertoo näyttelijä Juha Valkeapää, joka toimii kirjeiden lukijana.

— Kirjeet ovat henkilöitä. Luettuina ne muuttuvat neliulotteiseksi, asettuvat tilaan ja aikaan, Valkeapää kuvailee.

Kuunnelma muodostuu 12 eri kirjeestä, sillä arkistotiedon mukaan nykyisen Kotkan alueelta tulleita vankeja kuoli kahdellatoista eri vankileirillä. — Johanna Hammarberg

Äänisuunnittelija Maija Kaunismaa loi kuunnelmiin äänimaailman buddhalaisilla instrumenteilla. Lopputulos muistuttaa rukousta. Hänen mielestään on tärkeää, että pitkään vaietusta aiheesta puhutaan.

— Moni ulkomaalainen ei edes tiedä, että Suomessa on käyty sisällissota. Kansainvälisesti Suomea pidetään rauhaa neuvottelevana maana, joten on tarpeellista tuoda tämäkin aspekti esiin, Kaunismaa sanoo.

1970-luvulla syntynyt Hammarberg arvioi edustavansa ensimmäistä sukupolvea, joka on voinut tarkastella näitä asioita. Esimerkiksi Karhulan lukion historian tunneilla ei opetettu Kyminlinnan vankileiristä.

— Olen ylpeä, että vuoden 1918 tapahtumia on käsitelty nyt Suomessa näin laajasti.

Muistaminen tärkeää

Hammarberg kuvailee näyttelykokonaisuutta hetkellisenä muistomerkkinä kärsien kuolleille vainajille. Seinätaulussa on esillä tiedossa olevien nykyisen Kotkan alueen uhrien sukunimet. Mukana on yli 200 vangin nimeä, jotka Hammarberg löysi Suomen sotasurmat -nimitiedostosta.

— Suurimmalle osalle heistä ei ole pidetty hautajaisia. Muistamisen aspekti onkin merkittävä osa teosta.

Hammarberg kertoo, että Suomen sisällissota oli nuorten ihmisten sota, kuten sisällissodat yleensäkin. Jopa lapsia teloitettiin.

— Vaikka sodasta on kulunut sata vuotta, se on vieläkin kipeä asia. Siksi tämä näyttely on erittäin tärkeä, Kymenlaakson museon tutkija Liisa Koho toteaa.

Kuvia kaivataan

Esillä on myös valokuvia ja muutamia esineitä Kymenlaakson kokoelmista, kuten muumioitunut leipä Hennalan vankileiriltä, Riihimäen vankileirillä tehty puukuppi ja vangille lähetetty postikortti. Lisäksi on tarinapiste, jossa kävijät voivat kirjoittaa tiedossaan olevia tarinoita sisällissodan ajoilta.

Museon kokoelmiin haetaan myös kuvia vuodelta 1918. Kuvia voi tarjota kuva- ja asiakirjakokoelmista vastaavalle tutkijalle Elina Pylsy-Kompalle, 040 350 6368.

1918 — Kadonnut kirje -näyttely Kymenlaakson museossa Merikeskus Vellamossa 4.5.—30.12.

Juttua muokattu 4.5.18 klo 11.12. Korjattu yhtä sitaattia ja täsmennetty Kotkan alueelta tulleiden vankien lukumäärää.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet