Some ei ole väliaikainen eikä muutu kovin nopeasti – Sosiaaliseen mediaan liittyy paljon harhakäsityksiä

Vuonna 2013 kirjoitettu kirja sosiaalisesta mediasta on edelleen ajantasainen.

Anniina Louhivuori

Some ei ole väliaikainen eikä muutu kovin nopeasti – Sosiaaliseen mediaan liittyy paljon harhakäsityksiä

2000 Alku:

Keskustelupalstat ja blogit yleistyivät vuosituhannen vaihteessa.

– Niitä voi pitää nykyaikaisen sosiaalisen median varhaisvaiheina, sanoo Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen.

Varsinaisesta sosiaalisesta mediasta alettiin puhua 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Tuolloin alkoi syntyä verkkopalveluita, jotka oli suunniteltu nimenomaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sisältöjen jakamiseen.

Vuonna 2004 perustettiin muun muassa Facebook ja valokuvien jakamiseen tarkoitettu Flickr. Lyhyiden tekstien jakamiseen perustuva Twitter avattiin vuonna 2006.

Yksi varhaisimpia laajan suosion saaneita sosiaalisen median kanavia oli vuonna 2003 avattu Myspace. Sitä käytettiin erityisesti Yhdysvalloissa. Euroopassa Myspace profiloitui musiikinjakokanavaksi, jota käyttävät erityisesti bändit ja artistit.

Suomessa somen vahva edeltäjä oli jo vuonna 2000 perustettu, nuorten suosima Irc-galleria. Se oli kokonaan Suomessa luotu palvelu, jossa Irc-pikaviestipalvelun käyttäjät alkoivat verkostoitua.

Anniina Louhivuori

5794032.jpg

– Tämänkaltaiset kansalliset yritykset eivät sittemmin ole oikein pärjänneet kilpailussa monikansallisia somekanavia vastaan, Suominen sanoo.

2007–2009 Läpimurto:

Kesti muutamia vuosia ennen kuin suuret käyttäjäryhmät löysivät sosiaalisen median.

Vuosien 2006–2009 aikana käytiin kamppailua siitä, kumpi leviäisi tehokkaammin, Myspace vai Facebook.

Myspace oli ensiksi suosituin. Vuodesta 2007 lähtien Facebook hivuttautui sen rinnalle ja ohi.

Suomisen mukaan on vaikea sanoa, mikä Facebookissa kiinnosti käyttäjiä enemmän kuin Myspacessa.

– Näissä tapauksissa voi olla, että toisessa palvelussa on ollut jokin kömpelö ominaisuus, tai se ei ole uudistunut riittävän nopeasti. Se voi olla monien tekijöiden summa tai ihan sattumaa.

Facebookin suosio alkoi Suomisen mukaan nousta voimakkaasti syksystä 2007 lähtien.

– Vasta vuonna 2009 oli selvää, että Facebook oli ykkönen.

Somen läpilyönti oli Suomisen mukaan ketjureaktio.

– Kun palvelussa on tietty määrä käyttäjiä, siitä aletaan keskustella myös palvelun ulkopuolella. Tällöin niille, jotka eivät vielä ole mukana, tulee ajatus, että heidänkin on pakko liittyä. Muuten he ovat jäämässä ulkopuolelle.

Some ei alun pitäenkään ollut ensisijaisesti nuorten aluetta, vaikka niin kuvitellaan. Suomisen mukaan Facebookin suosion takana ovat alusta asti olleet aikuiset. Alussa Facebookia jopa nimitettiin ”aikuisten Irc-galleriaksi”.

– Ensin sinne menivät aikuiset. Nuoret tulivat vasta myöhemmin. Ei suinkaan ole niin, että uudet keksinnöt aina yleistyisivät nuorten keskuudessa ja leviäisivät vasta sitten muille.

2010 Vakiintuminen:

Sosiaaliseen mediaan on Suomisen mukaan liitetty koko ajan väliaikaisuuden ajatus. Edelleen ajatellaan, että kysymys on lyhytaikaisista ilmiöistä, jotka syntyvät ja kuolevat nopeasti.

Tämä pitää Suomisen mukaan paikkansa vain osassa tapauksista. Uusia somekanavia syntyy kaiken aikaa, mutta jos ne eivät riittävän nopeasti saa tarpeeksi isoa käyttäjäkuntaa, ne lopetetaan tai myydään pois.

Yhden alan näyttävimmistä pyllähdyksistä teki teknologiajätti Google. Se avasi Google+-nimisen somepalvelunsa vuonna 2011.

Palvelu ei kuitenkaan noussut siivilleen. Enimmillään sillä oli Googlen antamien tietojen mukaan jopa puoli miljardia rekisteröitynyttä käyttäjää. Näistä aktiivisia käyttäjiä oli kuitenkin vain melko pieni osa. Palvelu suljettiin lopullisesti vuonna 2019.

Sosiaalisen median muutos ei Suomisen mukaan olekaan ollut niin dramaattista kuin usein kuvitellaan. Hän oli yksi vuonna 2013 julkaistun Sosiaalisen median lyhyt historia -teoksen kirjoittajista, ja pitää kirjaa edelleen suurelta osin ajantasaisena.

– Sitä käytetään edelleen alan oppikirjana. Suurimmat sittemmin tapahtuneet muutokset ovat lähinnä sitä, että osa siinä mainituista palveluista on lopetettu.

Anniina Louhivuori

5794072.jpg

2010-luku Muutos ja pysyvyys:

Sosiaalinen media on samaan aikaan muutoksessa ja pysyvä. Toisaalta toiminnot ja käyttötavat muuttuvat, toisaalta vakiintuneet kanavat pysyvät.

– Facebook on edelleen vahvin, mutta toisaalta se ei ole samanlainen kuin kymmenen vuotta sitten.

Aluksi Facebookissa kerrottiin mitä sillä hetkellä tehtiin. Sen jälkeen keskusteltiin ja väiteltiin. Nyt jaetaan kuvia ja kokemuksia.

Suomisen mukaan Facebookin tapaiset isot firmat seuraavat muutosta ja kilpailutilannetta herkästi. Tyypillinen toimintamalli on, että iso ostaa pienet kilpailijat, sulauttaa itseensä niiden parhaat uudet toiminnot ja ajaa pikkupalvelun alas.

Menettely estää kilpailijoita kasvamasta ja samalla pitää jättipalvelun tuoreena. Se pystyy reagoimaan siihen, mitä käyttäjät haluavat.

Toisaalta: mitä pitempään käyttäjä pysyy palvelussa, sitä epätodennäköisempää on, että hän edes haluaisi vaihtaa toiseen.

– Käyttäjälle kertyy palveluun pääomaa. Siellä on kuvia, kontakteja, muistoja. Niitä ei saa mukaan toiseen palveluun, vaan profiili on rakennettava siellä uudelleen alusta lähtien. Mitä pitempään käyttäjä on ollut samassa palvelussa, sitä suurempi kynnys hänellä on vaihtaa toiseen.

2020 Hajaannus:

Tuorein muutos sosiaalisen median käyttötavoissa on Suomisen mukaan se, että palvelut eriytyvät.

Ei kenties kannata kilpailla Facebookin kanssa ”yleissomen” asemasta, mutta sen sijaan kannattaa tarjota tietyille käyttäjäryhmille, aihepiireille tai alueille omia erikoispalveluita.

– Erityisesti nuorilla saattaa olla puhelimessa useita eri sovelluksia eri tarkoituksiin. Yhdellä puhutaan kavereitten kanssa, toisella deittaillaan, kolmannella viestitään vanhemmille tai isovanhemmille, Suominen sanoo.

Tunnettuja, vain yhtä tarkoitusta palvelevia sovelluksia, ovat esimerkisi seuranhakupalvelu Tinder ja ammatilliseen verkostoutumiseen käytettävä LinkedIn.

Esimerkiksi alueellisista palveluista Suominen nostaa Jodelin, jota käytetään Suomessa erityisesti yliopistokaupungeissa. Jodelin nimettömät viestit näkyvät kaikille käyttäjille mutta vain rajatulla alueella. Isoissa kaupungeissa keskustelua on paljon.

– Pienellä paikkakunnalla Jodelia ei juuri kannata käyttää, koska palvelussa ei ole mitään, Suominen kuvailee.

Aiheet

Terhi Nevalainen/Sunnuntaisuomalainen