Kotkalaisen musiikin moniottelijan ensimmäinen soittopeli oli flyygeli, joka tuotiin hevoskyydillä Mussaloon

Reijo Paavola aloitti pianonsoiton jo varhain. Ennen kuin hänestä tuli musiikin ammattilainen, hän oli monta vuotta asvaltti- ja rakennustöissä.

Kimmo Seppälä

Reijo Paavola on musiikin moniottelija. Läheisintä on kuitenkin pianomusiikki.
Reijo Paavola on musiikin moniottelija. Läheisintä on kuitenkin pianomusiikki.

Reijo Paavola aloitti pianonsoiton jo varhain. Se on oma tarinansa. Tarinaan liittyy hevonenkin.

Ammattilaista hänestä ei kyllä heti ollut tulossa. Hän kokeili pariakin muuta alaa, ennen kuin musiikki vei mukanaan. Ensin hän oli asvalttihommissa, sitten rakentamassa Mussalon höyryvoimalaa.

Isoisäni oli saanut talokaupassa 1800-luvun flyygelin.Reijo Paavola

— Olisikohan se ollut vuonna 1973, kun jotkut nuoret miehet etsivät kosketinsoittajaa? Vastasin ilmoitukseen, ja siten me rupesimme tekemään tanssimusiikkikeikkoja.

Paavolaa ei kuitenkaan taideta tuntea nimenomaisesti tanssimuusikkona. Hän on pianonsoiton opettaja, kuoronjohtaja ja kanttori. Lisäksi hän tarkastelee — siis kuuntelee — musiikkia kriitikon roolissa.

Läheisintä on ehkä se, mistä kaikki alkoi, pianomusiikki.

— Isoisäni oli saanut talokaupassa 1800-luvun flyygelin. Isäni oli sitten veljeksistä se, joka flyygelin sai. Se tuotiin meille Mussaloon käsittääkseni hevoskyydillä.

Ensin opetti isä

Reijo-poika rupesi soittamaan. Ensin häntä opetti isä. Sitten hän pääsi musiikkiopistoon, jossa hänen ensimmäisiä opettajiaan olivat Niilo Heimola ja Josef Rauttenbacher, myöhemmin Ritva-Tuuli Ahonen, Elzbieta Gusek ja Kimmo Kepsu. Ja vielä myöhemmin hän täydensi opintojaan Päijät-Hämeen konservatoriossa ja pedagogisten opintojen osalta Sibelius-Akatemiassa.

Nykyisin Paavola on päätoimisesti eläkeläinen. Silti ensi viikolla 70 vuotta täyttävä musiikin monitoimija lähtee tämän tästä erilaisiin ammatillisiinkin rientoihin.

Tahti on kuitenkin harventunut kiireisistä ajoista. Kun Paavola oli nuori, viikkoon ei juuri vapaapäiviä mahtunut. Parhaimmillaan hänellä oli kuusikin kuoroa johdettavanaan. Nyt on enää yksi, Metsäkylän Mieslaulajat.

Ei ollut tapana kieltäytyä

Paavola sanoo, että työtarjouksista ei ollut tapana kieltäytyä. Kun joku pyysi johonkin, pyyntöön suostuttiin. Taisi se innostaakin. Töistä ei ollut pulaa, sillä tehtävä poiki toisen, vaikka kaikkeen ei olisi ollut muodollista koulutusta.

— Pyhtäällä olin kanttorina kolme vuotta kolme kuukautta putkeen, vaikka sinne piti mennä vain pariksi kuukaudeksi.

Paavolan mielestä eri musiikinlajien soittamisessa on paljon yhteistä. Tosin klassinen on enemmän sidoksissa nuotteihin, ja viihdemusiikki antaa sijaa improvisoinneille. Kuorotyössä instrumenttina on kuoro, ja se vaatii myös johtajalta sosiaalisen kanssakäymisen taitoja.

— Jazziin en oikein ole päässyt sisään, vaikka kuuntelenkin sitä mielelläni.

Kriitikkona pyrkii olemaan humanisti

Musiikkikriitikkona Paavola joutuu arvostelemaan ja arvottamaan toisten tekemisiä. Hän on kirjoittanut arvosteluja kotkalaiseen mediaan jo vuosikymmenet, ja hän onkin yksi Kymen Sanomien pitkäaikaisimmista taidearvostelijoista.

Paikallinen kritiikki joissain suhteissa vaikeampaa kuin laajempien ympyröiden käsittely. Sanoistaan voi joutua suoremmin vastuuseen. Paavola sanoo, että varmaan esimerkiksi jostain amerikkalaisesta levystä olisi helpompi kirjoittaa mitä vain kuin paikallisesta esityksestä.

— Olen pyrkinyt olemaan humanisti, kun ihmiset pistävät itsensä likoon. En ole koskaan joutunut törmäyskurssille enkä ole joutunut selittelemään omia tekemisiäni. Joskus ihmiset tulevat sanomaan, että heistä on kiva lukea minun juttujani. Kun kirjoittaa, itsekin kehittyy, joutuu penkomaan taustoja.

Kimmo Seppälä

Reijo Paavolan sylissä on Frida-koira.

70-vuotias monitoimija

Reijo Paavola on pianonsoiton opettaja, kuoronjohtaja ja musiikkikriitikko.

Syntymäpäivien juhlakonsertti Kotkan konserttitalossa 11.12. klo 19 (onnittelujen vastaanotto klo 17).

Konsertissa esiintyy useita kuoroja ja myös muita Paavolan yhteistyökumppaneita eli laulajia ja soittajia.

Päivänsankari itse soittaa Chopinia, Brahmsia ja Schumannia.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet