Huilisti, joka kävi Israelin armeijan – Kymi Sinfoniettan solisti Sharon Bezaly tuntee Suomen läheiseksi ja fanittaa muumeja

Tämän viikon konsertin pääteoksena Kotkassa esitetään Beethovenin kolmas sinfonia, lisänimeltään Eroica. Säveltäjä Jarkko Hartikainen on tehnyt klassikkoteokseen uuden alkusoiton.

Kimmo Seppälä

Sharon Bezaly asuu nykyään Ruotsissa, mutta kertoo tuntevansa vahvan yhteyden Suomeen. Hänen lankonsa oli iskelmälaulaja Riki Sorsa.
Sharon Bezaly asuu nykyään Ruotsissa, mutta kertoo tuntevansa vahvan yhteyden Suomeen. Hänen lankonsa oli iskelmälaulaja Riki Sorsa.

Kun israelilainen huilutaiteilija Sharon Bezaly oli yksitoistavuotias, hän käveli vanhempiensa luokse ja sanoi haluavansa soittaa huilua.

– En muista, miksi halusin soittaa sitä. Luulen, että kuulin lapsuudenystäväni siskon soittavan huilua joskus ja sain idean siitä.

Bezalyn äiti oli pianisti ja isä lukion lehtori. Heidän talossaan Tel Avisissa soi aina musiikki, mutta pianistiksi Bezaly ei koskaan halunnut. Vanhemmat eivät painostaneet musiikkiuralle.

– Harjoittelin huilusoittoa itsekseni ja sain yksityistunteja Israelin kamariorkesterin ykköshuilistilta.

Kävelee harjoitusten jälkeen pilvien päällä

Bezaly piti ensikonserttinsa vain muutama vuosi myöhemmin Israelin filharmonikkojen solistina. Nykyään hän on kysytty solisti, jolle ovat säveltäneet teoksia muun muassa Kalevi Aho ja Uljas Pulkkis.

Kymi Sinfoniettan Beethoveniin keskittyvän sarjan kolmannessa konsertissa Bezaly esittää Nicolas Bacrin (s. 1961) huilukonserton ja Claude Debussyn (1862–1918) sooloteoksen Syrinx.

Lisäksi hän asettuu itse orkesterin riviin soittamaan ensimmäistä huilua Debussyn kappaleessa Faunin iltapäivä. Muusikko kertoo harjoitusten jälkeen kävelevänsä kuin pilvien päällä.

– Oli hauskaa soittaa harjoituksissa sekä solistina että orkesterissa. Odotan konserttia kovasti.

Jätti opintonsa ja lähti armeijaan

Israelissa armeija sekä miehille että naisille pakollinen. Myös Bezaly jätti opintonsa Pariisin konservatoriossa joksikin aikaa armeijan vuoksi.

– Kävin yhdessä kuukaudessa peruskoulutuksen. Siihen sisältyi fyysistä harjoittelua ja ampumista.

Peruskoulutuksen jälkeen Bezalylla olisi ollut mahdollisuus myös soittaa soittokunnassa Suomen asepalveluksen tapaan. Hänellä oli kuitenkin jo lupaava huilistin ura nousussa, joten hän sai luvan lopettaa palveluksensa lyhyeen.

Bezaly tunnustaa, ettei hän ole kovin armeijatyyppinen ihminen. Muusikon täytyy kuitenkin varjella ruumiinosiaan, omia työvälineitään.

– Kerran ampumaharjoituksissa vieressäni seisova tyttö sai luodista osuman huuliinsa. Se oli kauheaa. Ajattelin, että luoja, jos se olisi tapahtunut minulle.

Israelin ja Ruotsin kansalaisuus

Bezalyn puoliso on ruotsalainen levytuottaja Robert von Bahr. Ympäri maailman matkaavana solistina Bezaly ajatteli, että hän voisi asua missä vain, joten hän valitsi asuinpaikakseen Ruotsin. Hänellä on nykyään sekä Ruotsin että Israelin kansalaisuus.

Kerran ampumaharjoituksissa vieressäni seisova tyttö sai luodista osuman huuliinsa. — Sharon Bezaly

Hän halusi myös oppia uuden kotimaansa kielen. Ongelmana oli, että siihen ei ollut tarvetta, koska ruotsalaiset puhuvat todella hyvin englantia.

– Kun poikamme syntyi, en puhunut ruotsia ollenkaan. Minun täytyi petrata hänen vuokseen. Kotonamme puhutaan nykyään hepreaa, englantia ja ruotsia.

Sidoksia myös Suomeen

Suomessa Bezaly on konsertoinut useasti, ja levyttänyt suomalaisten kapellimestareiden ja orkesterien kanssa.

Ruotsi ja Suomi ovat hänestä yllättävän erilaisia maita. Israelilaiset ovat hänestä yleisesti ottaen avoimia ja lämpimiä.

– He ovat myös hyvin suoria, ja ovat siinä suomalaisten kaltaisia. Ruotsalaiset eivät sano niin suoraan mitä ajattelevat tai haluavat.

Bezalyn mukaan hänellä on tavallaan vielä läheisempi suhde Suomeen kuin Ruotsiin. Hänen miehensä velipuoli oli edesmennyt iskelmälaulaja Riki Sorsa. Veljesten äiti eli Bezalyn anoppi oli suomalainen balettitanssija Margaretha von Bahr.

– Ja tietysti muumit! Kun poikani kasvoi, meillä oli oikea kokoelma niitä, Bezaly kertoo iloisena.

Kimmo Seppälä

Jarkko Hartikainen alkusoitto  Beethovenin Eroica-sinfoniaan vie vieraille vesille.
Jarkko Hartikainen alkusoitto Beethovenin Eroica-sinfoniaan vie vieraille vesille.

Jarkko Hartikainen teki sävellyksen vanhoista levytyksistä

Konsertin päätösteoksena esitetään Beethovenin kolmas sinfonia, lisänimeltään Eroica. Napoleon Bonapartesta innoituksensa saanut sankarillinen teos saa kantaesityksenä uuden alkusoiton.

Säveltäjä Jarkko Hartikaisen Eroica-alkusoitossa kuullaan nauhalta osia sinfonian vanhoista levytyksistä. Mukana on myös maailman vanhin Eroica-levytys, Staatsoper Berlinin savikiekko vuodelta 1924.

– Alkusoitto kuulostaa näin pikkuhiljaa yhä kummallisemmalta. Tuttuakin tutumpi Beethoven alkaa pikkuhiljaa hämärtyä, ja jossain vaiheessa ollaan jo ihan vierailla vesillä. Soitto jatkuu teoksesta suoraan sinfoniaan ilman taukoa.

Kymmeniä duurisointuja yhdessä

Hartikaisen Eroica-montaasi alkoi audiopätkästä, jonka hän oli tehnyt sinfoniasta ja ladannut sen nettiin. Kymi Sinfoniettan taiteellinen johtaja Olari Elts löysi hänen teoksensa ja otti yhteyttä.

– Hän ehdotti versiota, jossa olisi myös orkesteri mukana.

Kappaleen lopussa levytyksiä soitetaan päällekkäin kaiuttimista. Syntyy laaja sointikenttä, jossa kuulija kuulee Eroican eri versiot eri vireessä ja eri akustiikassa.

– Kuulostaa hauskalta, kun tulee kymmeniä erilaisia Es-duurisointuja yhdessä. Musiikki muuttuu koko ajan.