Teatteriarvio: Kyminlinnassa tehdään kriisinhallintaa ja rauhantyötä

Antti Hopia: Golfleskien kapina. Ohjaus Jyrki Koskimies; lavastus Risto Kunelius, Mika Hytönen, Erkki Heinilehto ja Mauri Lajunen; tekniikka Janne Marin. Rooleissa Janne Ravi, Marju Haltola, Arttu Laitinen, Katariina Myller, Pekka Lohi. Farssin kantaesitys Kyminlinnan kesäteatterissa 12.7.

Linda Varoma

Golfleskien kapina sai ensi-iltansa Kyminlinnan kesäteatterissa viime perjantaina. Kuvassa Valentinaa esittävä Katariina Myller ja golfari Raunoa näyttelevä Janne Ravi.
Golfleskien kapina sai ensi-iltansa Kyminlinnan kesäteatterissa viime perjantaina. Kuvassa Valentinaa esittävä Katariina Myller ja golfari Raunoa näyttelevä Janne Ravi.

Antti Hopia on farssimaakari, jonka tekstien perässä kipitän vaikka Kymenlaakson perukoille. Niiden absurdius ja omaperäiset historiantulkinnat ovat kovin harvinaista herkkua Tankki täyteen -henkiselle huumoriperinnölle uskollisessa virallisessa suomalaisessa näyttämöviihteessä.

Hopian tuorein kantaesitys, Kyminlinnan vallien väliin mahdutettu näytöskappale siitä, miten avioliittokriisi ratkaistaan, eroaa hänen aiemmista farsseistaan siinä, että golfleskiproblematiikka on ajoitettu tähän päivään, ja muutenkin teksti ammentaa monessa kohdin päivän puheenaiheista. On dementoitunutta vanhusta, maahanmuuttajavaimoa, seksuaalisviritteistä pöhinää ja muuta yleissivistävää.

Ohjaaja Jyrki Koskimies on perannut tekstistä tarkasti kaikki mahdolliset huvin pipanat.

Myönnän olevani autuaan tietämätön siitä, onko golfleskeys jo hiipuva trendi vai edelleen perheterapeutteja työllistävä ilmiö. Mutta Hopian tekstistä puuttuu tällä kertaa jotakin, ja se liittyy paitsi golfleskeysilmiön syiden huomiotta jättämiseen myös farssille puruvoimaa antavaan kyseenalaistamiseen.

Nimittäin: mitään kysymystä en oikein sanojen takaa löytänyt, eikä nähtävästi ohjaaja Jyrki Koskimieskään. Onpahan vain — lavastuksesta, puvustuksesta ja muista ulkoisista tekijöistä päätellen — toisiaan rakastava keskiluokkainen pariskunta, jonka arkea hieman häiritsi aviomiehen dementoitunut isä. Ja golf. Siinäpä se. Siihen teksti tössähtää.

Silti Hopian maukas kieli, vuolaat väärinkäsitykset, nasevasti oikeita ihmisiä muistuttavat roolit, tarmokkaat kärjistykset, hervottomat käänteet ja Martti Ahtisaaren tulo sovittelemaan golfteollisuuden tuottavuutta uhkaavaa kriisiä houkuttelevat nauramaan olan takaa. Ehkä se riittää. Tämän kerran.

Ohjaaja Jyrki Koskimies on perannut tekstistä tarkasti kaikki mahdolliset huvin pipanat ja tuonut tarjolle toimivan, joskin alussa hieman haparoivan kokonaisuuden. Jälkimmäisellä puoliajalla alkoi esitys saada vauhtia. Koska pohja on hyvä, tempoa kyllä tulee tekemisen kautta.

Henkilöohjaus on huolellista. Sekä golfleskien kapinaa johtavan Barbara-vaimon roolin tekevän Marju Haltolan että Arttu Laitisen (ahne juristi Teuvo) puheilmaisu on selkeää ja melko sävykästäkin, ilmeet paikoin paljonpuhuvia, ja läsnäolo täysipainoista.

Pekka Lohi on muistisairaana Ukkona valloittava, varma ja osaava. Katariina Myller tekee Valentinasta muikean ja sujuvasti liikkuvan koosteen kaikista mahdollisista kliseistä. Janne Ravi loistaa golfin viemänä Raunona. Hänellä on juuri ne ominaisuudet, mitä farssiroolissa tarvitaan: nopeat reaktiot, ripeä kehonkieli ja synnynnäisen koomikon paljonpuhuvat ilmeet.

Hyvää: Nauru pidentää ikää, siis kiitos!
Huonoa: Tekstistä puuttuu ydinkysymys, ja siksi esitys jää ytimeltään latteahkoksi.
Erityistä: Kantaesitys on aina tapaus.

Uusimmat uutiset