Maallikko-opas Valamon-kävijöille

Annina Holmberg,Olli Löytty ja Taina West:Minun Valamoni— tarinoita luostarista.272 sivua. Kirjapaja 2017.

Tarinat Valamon luostarin munkkien evakkomatkasta Heinäveden Papinniemeen ovat hurjia: tavaroita vedettiin paukkupakkasella jopa miesvoimin jäisen Laatokan yli, kun venäjänkieliset munkit lähtivät sodan jaloista etsimään itselleen uutta turvapaikkaa. Uuden Valamon sijoituspaikaksi valikoitui Saastamoisen kartano, koska luostarin edustajat löysivät sieltä ”merkin”, pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin ikonin.

Nykyisellä paikallaan Valamon luostari on toiminut vuodesta 1940 lähtien. Sen pääelinkeino on matkailu ja sen myötä luostarin ovet ovat avoinna kaikille, siis muillekin kuin ortodokseille. Vierailijoita käy vuosittain yli 100 000.

Annina Holmberg, Olli Löytty ja Taina West ovat toimittaneet kirjan, jonka teksteissä luostaria lähestytään pääasiassa maallikon näkökulmasta.

Samalla teos on ohjaaja Kalle Holmbergin muistokirjoitus — hieno sellainen.

Ortodoksiksi kääntynyt ja sittemmin luostarin hautausmaalle haudattu Holmberg oli ensimmäinen, jolta tekijät tilasivat tekstin kirjaan, ja se jäi myös kirjoittajansa viimeiseksi.

Valamoa tarkastellaan kirjassa yli 20 ihmisen silmin. Mukana ovat muun muassa Hannu-Pekka Björkman, Samuli Edelmann, Tuula-Liina Varis ja mäntyharjulainen iskelmälaulaja Kake Randelin.

Tarinoita on kolmea sorttia. Luostarinkävijöiden osuus on niistä merkittävin, mutta myös luostarissa asuvat ja työskentelevät ihmiset sanovat sanasensa.

Lisäksi toimituskunta on koonnut kirjaan tietoa luostarista ja sen toiminnasta.

Kertomuksissa tavataan tuonilmaisiin siirtyneitä persoonallisuuksia, kuten napakkaotteista ponomarikoulua (alttaripalvelija) pitänyt isä Efraim, Elmeri-täti (kirjailija Elina Karjalainen), Konevitsan luostarin viimeinen kilvoittelija Andrei Peschkoff ja 110-vuotiaaksi elänyt isä Akaki.

Omassa kirjoituksessaan luostarin nykyinen johtaja arkkimandriitta Sergei toteaa:

”Olemme joskus keskustelleet metropoliitta Panteleimonin kanssa siitä, miksi tänä päivänä tuntuu siltä, että luostarissakin on vähemmän persoonallisuuksia kuin ennen. Yksi syy voi olla siinä, että koulusysteemi pistää ihmiset jo varhain aika lailla samaan muottiin.”

Ortodoksisuuteen ja luostarielämään liittyy monia ennakkoluuloja ja yleistyksiä, joita kirjoittajat onnistuvat ansiokkaasti romuttamaan.

Tarinoissa on mukana myös runsaasti huumoria, joka luostarissa on erittäin sallittua, vaikka muutama muu asia siellä onkin kiellettyä. |

Kirsti Vuorela

Hyvää: Avaa ovet luostariin niillekin, jotka eivät ole Valamossa käyneet.

Huonoa:

Erityistä: Kirjan runsas kuvitus on koottu luostarin arkistosta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.