Kirja-arvio: Elämä on ihmeellistä rockmuusikko A.W. Yrjänän satukirjassa

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat. 227 s., Johnny Kniga 2017.

Katja Neuvonen

Muusikko A.W. Yrjänä vaihtoi kitaran taas kynään ja kirjoitti runoteosten jatkoksi satukirjan.
Muusikko A.W. Yrjänä vaihtoi kitaran taas kynään ja kirjoitti runoteosten jatkoksi satukirjan.

Aikuisenkin on virkistävää lukea välillä satuja. Siksi A. W. Yrjänän kirja Joonaanmäen valaat on piristävä satukirja, vaikken kyllä ihan tarkkaan tiedä, mitä Yrjänä kirjallaan haluaa sanoa.
Ehkä ei sen kummemmin mitään. Ehkä kirja on vanhanaikainen seikkailukertomus, kuten takakannessa sanotaan, ilman sen suurempia sanomia.
Yrjänän luoma maailma on olemassa, eikä se ole olemassa. Joka tapauksessa on suorastaan vapauttavaa kaiken somehölötyksen keskellä sukeltaa maailmaan, joka ehkä alkaa jostain Porvoon edustalta.
Kirja on virkistävä myös esineenä, taitollisesti se muistuttaa entisaikain satu- tai seikkailukirjaa, kuvitus tuo mieleen Jules Vernen teokset, jotka muuten kirjassa ovat keskeisessä osassa.

Johnny Kniga

Kirjassa Joonaanmäellä, saarella Porvoon edustalla, asuvat ihmiset joutuvat yllättäen suuren tehtävän eteen. He joutuvat lähtemään kauas saareltaan tätä tehtävää suorittamaan, jotta maailma pelastuisi, ja se vie heidät mitä moninaisempiin ja oudoimpiin seikkailuihin.
Liikutaan monella tapaa kaukana, ja mukaan mahtuu melkoinen kokoelma tyyppejä. Menopelikään ei ole mikä tahansa, vaan suoraan seikkailujen historiasta. Ja kaikkea kummallista on ollut jo ihan normaalistikin Joonaanmäellä, alkaen vaikkapa merkillisestä kirjastosta ja vain osittain näkyvästä, matematiikkaa syvästi ymmärtävästä kirahvista. Ei siis ihan tavallinen paikka.
Yrjänän kieli vastaa hänen luomaansa maailmaa. Aivan selkokielellä ei tällaista voi tietenkään kuvata. Kertovaa, kuvailevaa, osin runollista, osin liian runollista, vähän imelää ja itsetarkoituksellista Yrjänän kieli on. Mutta siis ihan kelpoa tällaiseen maailmaan.

Jules Vernen teokset ovat kirjassa keskeisessä osassa.

Mitä hän tosiaan haluaa tällä tarinalla, tai tarinasikermällä, lukijalle kertoa? Yhteisöllisyyden tärkeydestä, yhdessä tekemisen voimasta? Tarvitsemme toisia ihmisiä, jotta maailma pysyy kasassa? Mielikuvituksen merkityksestä, unien todellisuudesta? Siitä että elämä vain yksinkertaisesti on ihmeellistä?
En oikein tiedä, eikä sen niin väliä. Maailmassa oleminen lienee tärkeämpää kuin sen ymmärtäminen.

Hyvää: Omaperäinen tarina, ei näitä enää juuri tehdä.
Huonoa: Välillä kieli lipsahtaa liian runolliseksi.
Erityistä: Tämä on satu- ja seikkailukirja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet