Ihmiskissamutantti pakottaa sulkemaan silmät ja Teräsleidit on mainio tapa aloittaa uusi kotimaisen elokuvan vuosi, sanoo Kymen Sanomien elokuvakriitikko

UNIVERSAL PICTURES

Taylor Swift esittää yhtä Cats-elokuvan kummallisen näköisistä kissahahmoista.
Taylor Swift esittää yhtä Cats-elokuvan kummallisen näköisistä kissahahmoista.

Syvästi hämmentävä musikaalikokemus

Cats (Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Tom Hooper. Käsikirjoitus: Lee Hall, Tom Hooper.

Rooleissa: James Corden, Judi Dench, Jason Derulo, Idris Elba, Jennifer Hudson, Ian McKellen, Taylor Swift, Rebel Wilson, Francesca Hayward.

Kesto: 109 min. K-7.

Tässä on ehkä päättyneen vuosikymmenen kummallisin tuotos. T.S. Elliotin runoihin perustuvat Andrew Loyd Webberin musikaalin elokuvasovitus on katsominen arvoinen vain yhdestä syystä: se on hyvin, hyvin kummallinen.

Oscar-voittaja Tom Hooper käytti live-äänitystä Les Misérables -tulkinnassaan. Tapa oli melko erikoinen musikaalielokuvissa, joissa usein turvaudutaan vain huulisynkronointiin.

Hooper käyttää samaa tekniikkaa jälleen, mutta on nyt lisännyt pakettiin roppakaupalla uudenlaisia tekniikoita. Näyttelijät ovat esiintyneet hienoissa ja suurissa lavasteissa.

Sitten tietokoneiden avulla näille on lisätty turkis ja kissamaista tyyliä. Lopputulos on aluksi hämmentävä, sitten hauska ja lopulta syvästi kauhistuttava. Lavaversiosta tuttuja karvaisia trikoita tulee nopeasti ikävä.

Eikä materiaali ollut alunperinkään kovin ihmeellistä. Elokuvan tarina seuraa kissojen kerääntymistä henkiseen ja kovin kiimaiseen kokoontumiseen, jossa lauletaan ja tanssitaan kuolemasta.

Useimmille tutuin osa on puhkikulutettu Memories -laulu, jonka tulkitsee väkevästi aina taitava Jennifer Hudson. Kunhan vaan sulkee silmänsä, eikä keskity kummalliseen ihmiskissamutantin naamavärkkiin.

Mukana on paljon lahjakkaita ihmisiä. Ketään heistä on vaikea ottaa tosissaan. Näyttävimmän roolin tekee The Royal Balletin ballerina Francesca Hayward. Kaukaa kuvatuissa isoissa tanssikohtauksissa tehosteet häiritsevät kaikista vähiten.

Pahimman kohtalon kärsii luultavasti arvostettu Judi Dench vanhan Deuteronomyn roolissa. Tämän tyyli on melko hirveä. Tietokoneella on yritetty myös tehdä Denchin liikkeestä nuorekkaampia, joka välittyy hyvin kummallisesti valkokankaalta.

Hooper on lähtenyt tekemään jotain rohkeaa ja epäonnistunut siinä suurenmoisesti. Elokuvalle on edes vaikea olla vihainen, koska se on vain niin täydellisen häkellyttävä. Catsista muodostuu varmasti tulevina vuosina camp-klassikko, josta kirjoitetaan paljon. Ja jota näytetään varoittavana esimerkkinä tuleville elokuvantekijöille.

Timo Alho

YKSI TÄHTI

Hyvää: Lavasteet.

Huonoa: Hämmentävän oudot tehosteet pilaavat keskinkertaisen musikaalin.

Erityistä: Universal on joutunut lähettämään uusia kopioita elokuvasta, koska alkuperäinen levitysversio ei sisältänyt kaikkia tehosteita valmiina.

3B Production

Perhe (muun muassa Juliette Binoche, Catherine Deneuve ja Ethan Hawke) kohtaa menneisyyden totuuksia japanilaisohjaajan kansainvälisessä draamassa.
Perhe (muun muassa Juliette Binoche, Catherine Deneuve ja Ethan Hawke) kohtaa menneisyyden totuuksia japanilaisohjaajan kansainvälisessä draamassa.

Vanhojen tätien roadtrip

Teräsleidit (Suomi, 2019)

Ohjaus: Pamela Tola. Käsikirjoitus: Pamela Tola, Aleksi Bardy.

Rooleissa: Leena Uotila, Seela Sella, Saara Pakkasvirta, Heikki Nousiainen, Pirjo Lonka ja Samuli Niittymäki.

Kesto: 93 min. K-7.

Oman elämänsä tarkastelu ja mittailu on luonnollista. Kukapa ei olisi miettinyt niitä kaikkia polkuja jotka jäivät kulkematta.

Tämä yksinkertainen eksistentiaalinen kriisi on yksi ihmiselämän peruspilareista. Monilla ei ole vain mahdollisuutta konkreettisesti tehdä asialle mitään. Inkeri (Leena Uotila) on tehnyt elämässä hyvin dramaattisen valinnan. Siihen kuuluu kuolema.

Ennen viimeistä tuomiota kuitenkin olisi parempi ottaa selvää, olisiko joku niistä eletyn elämän tienhaaroista johtanut parempaan paikkaan. Voisiko jokin niistä poluista olla yhä auki?

Inkeri lähtee roadtripille siskonjensa Railin (Seela Sella) ja Sylvin (Saara Pakkasvirta) kanssa. Kyseessä on henkinen tilinteko elämän valinnoista, mutta matkalla tehdään myös valintoja, joilla on kauas kaikuvia seurauksia.

Kyseessä on rakenteltaan siis hyvin perinteinen road-elokuva. Teräsleidit on hieman kuin Tyttökullat -sarjan naiset olisivat tähdittäneet Thelme & Louise -elokuvaa.

Uotila pitää elokuvan dramaattista kaarta kasassa samalla, kun Sella tarjoilee makaaberia huumoria ja Pakkasvirta maalailee kuvaa hyvin suomalaisesta drinkin nauttijasta. Hahmojen yhteisissä hetkissä on aina pari hyvin toimivaa vitsiä, jotka eivät tunnu vain päälleliimatuilta.

Näyttelijätyö on erinomaista. Pamela Tolan ohjaus pysyttelee melko turvallisilla vesillä, mutta mukana on myös hieman tarinaan sopivaa vinksahtaneisuutta.

Teräsleidit on mainio tapa aloittaa uusi kotimaisen elokuvan vuosi.

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Sami Kuokkanen

Teräsleideissä Inkerinä nähdään Leena Uotila (vasemmalla) ja Railina Seela Sella.
Teräsleideissä Inkerinä nähdään Leena Uotila (vasemmalla) ja Railina Seela Sella.

Hyvää: Näyttelijät.

Huonoa: Melko kaavamainen road-elokuva.

Erityistä: Tolan toinen kokopitkä ohjaus. Hän ohjasi myös toissavuotisen Swingers -komedian.

Luetuimmat