Janne Saari, 47, muuttui rautakangesta akrobaatiksi — Käsilläseisonta on levinnyt sirkuksesta saleille, ja nyt lajia harrastavat myös keski-ikäiset

Sirkusopettaja Osmo Tammisalo sanoo, että käsilläseisonta on vaikeaa. Tämä on lajin paras ja huonoin puoli.

Päivi Tuovinen

Käsilläseisonta ei aiheuta Janne Saarelle pyörryttävää oloa.
Käsilläseisonta ei aiheuta Janne Saarelle pyörryttävää oloa.

Janne Saari, 47, myöntää, ettei käsilläseisonnan oppiminen ole ollut hänelle helppoa.

— Olen luonnostaan rautakanki. En saa ranteitakaan normaalisti suorakulmaan.

Niin vain mies kuitenkin taiteilee kahdella kädellä kuin mikäkin guru. Helsinkiläinen yrittäjä on sitkeästi opetellut taidon neljässä vuodessa.

— Jos minäkin, sopivasti lihava keski-ikäinen, olen oppinut käsilläseisonnan, kuka tahansa voi oppia sen, Saari sanoo.

Neljä vuotta sitten Saari etsi itselleen vakituista liikuntaharrastusta ja löysi käsilläseisonnan.

— Olin käynyt hiihtämässä tai juoksulenkillä pari kertaa viikossa, mutta johdonmukainen liikuntaharrastus puuttui. Crossfitiä en viitsinyt aloittaa, kun siinä reuhkataan tolkuttomasti. Jostain löysin käsilläseisonnan: minua viehätti, että siinä voi yhdistää voiman ja liikkuvuuden.

Vuoden harjoittelun jälkeen käsilläseisonta alkoi sujua

Aluksi Saari opetteli taitoa seisomalla käsillä seinää vasten.

— Ensimmäiset puoli vuotta meni voiman hankintaan ja perusasentojen opetteluun. Vajaan vuoden kuluttua pystyin seisomaan käsin muutamia sekunteja itsenäisesti. Yli vuosi kului, että sain selän suoraksi seisonnassa.

Alkuvaiheessa miehen kärsivällisyys oli koetuksella, kun yläkroppa ei ollut vielä riittävän vahva ja vetreä. Saarta motivoi kuitenkin se, että hän oppi alati jotain uutta.

Ensimmäisen vuoden jälkeen Saari sai liikkeisiinsä varmuutta ja venytti käsilläseisonta-aikojaan.

— Enimmillään olen seissyt käsillä kolme neljä minuuttia putkeen. Joku voisi luulla, että siinä alkaa päätä huipata. Ei ala.

Päivi Tuovinen

Janne Saari ponnistaa kohti käsilläseisontaa.

Saari käy salilla kolmisen kertaa viikossa seisomassa käsillä ja pari kertaa viikossa tekemässä voimaharjoitteita. Käsilläseisontasessiot sisältävät yleensä puoli tuntia alkuverryttelyä ja puoli tuntia seisontaharjoitteita. Usein hän treenaa muiden alan harrastajien kanssa.

Saaren seuraava haaste on oppia yhdellä kädellä seisonta.

— Tavoitteena on, että hallitsen sen jouluun mennessä.

Saaren mielestä käsilläseisonta on sopiva liikuntamuoto hänen kaltaiselleen konttorirotalle.

— Käsilläseisonta on lempeä laji, jossa ei yleensä tule loukkaantumisia. Tässä saa taitoa ja voimaa.

Trenditietoisten laji

Sirkusmaailmasta tuttu käsilläseisonta on ollut osa trenditietoisten kuntosaliharrastajien harjoittelua jo hyvän tovin.

Käsilläseisontaa opettava kuntosaliyrittäjä Jukka Rajala, 38, arvioi, että Suomessa on jo tuhansia alan harrastajia, kun mukaan lasketaan myös sirkus- ja voimisteluväki.

Rajalan mukaan kyseessä on maailmalla varsin suosittu harjoittelumuoto. Sen suosio on kasvanut Suomessakin tasaisesti vuodesta 2011.

Marko Simonen

Jukka Rajalan taidonnäyte. Käsilläseisonta kehittää harrastajiensa olkapäiden ja yläselän lihaksia. Lisäksi harjoittelumuoto parantaa olkanivelen ja rintakehän alueen liikkuvuutta.

Tuolloin Rajala löysi sen itsekin. Hän lopetti kahvakuulilla kilpailemisen ja siirtyi kehonpainoharjoitteluun, jonka harjoitteisiin käsilläseisonta lukeutuu. Vuonna 2013 hän alkoi treenata taitoa järjestelmällisesti.

— Käsilläseisonta on nostanut suosiotaan suuresti, kun ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei kyseessä ole jokin äärimmäistä taitoa tai voimaa vaativa suorite, Rajala sanoo.

Rajala on myös kirjoittanut käsilläseisonnasta kirjan.

Kehittää ylävartaloa ja parantaa liikkuvuutta

Mikä käsilläseisonnassa sitten kiehtoo? Uuden oppiminen, joka tuo aidon ilon kasvoille, Rajala vastaa.

— Uusien taitojen oppiminen on meille tärkeää, ja siksi uskon käsilläseisonnan olevan niin suosittua. Lisäksi se kehittää fyysisiä ominaisuuksia, etenkin ylävartalon voimaa ja liikkuvuutta, Rajala perustelee.

Ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei kyseessä ole jokin äärimmäistä taitoa tai voimaa vaativa suorite. — Jukka Rajala

— Jonkin verran myös keskivartalo joutuu töihin. Suurin osa harrastajista harjoittelee monipuolisesti, joten kyseessä ei ole vain yhden asian toistuvaa tekemistä.

Rajalan mukaan käsilläseisonta on paljon muutakin kuin sirkustemppu.

— Sitä opetellessa pidetään samalla huolta omasta toimintakyvystä.

Kaikenikäisten perusterveiden laji

Käsilläseisontaa harrastetaan yksin ja ryhmissä erilaisilla kuntosaleilla, sirkuksessa, telinevoimisteluseuroissa, temppukerhoissa ja kodeissa.

Alan kursseja järjestetään pääosin isommissa kaupungeissa.

Käsilläseisonta sopii perusterveille ja kaikenikäisille. Aloittelijalle riittävä tahti on korkeintaan kolme harjoituskertaa viikossa.

Rajala suosittelee, että aloittelija pitäisi kerrallaan enintään tunnin harjoitussession, josta korkeintaan 20 minuuttia on käsilläseisontaa.

— Kun pohjat on luotu, harjoitusten määrää voidaan nostaa neljään viiteen kertaan viikossa.

Aloittelijasta ammattilaiseksi vuosikymmenessä

Harjoittelumuodossa tarvitaan etenkin liikkuvuutta ja hieman voimaa. Käsitasapainoilun taito ja kyky olla pää alaspäin ovat eduksi. Rajala mukaan aloittelijasta voi tulla ammattilainen 10—20 vuodessa.

— Jo kuudessa kuukaudessa voidaan kuitenkin saada kahden käden seisonnan perusteet kuntoon. Tähän vaikuttaa paljon lähtötilanne.

Päivi Tuovinen

Käsilläseisonnassa pystyy tekemään erilaisia jalkaliikkeitä. Janne Saari on harjoitellut lajia neljä vuotta.

Yleensä vakaa kahden käden seisonta opitaan vuodessa tai kahdessa.

— Tämä tarkoittaa, että kykenet hallitsemaan vartalon asennon minimaalisella jännittämisellä, osaat reagoida korjausliikkeillä tasapainon horjumiseen ja osaat ponnistaa oikealla tarkkuudella vapaaseen käsilläseisontaan. Kun nämä asiat ovat hallussa, voidaan miettiä käsilläseisonnan muita osa-alueita, kuten punnerruksia.

Kun vakaa kahden käden seisonta on hallussa, voi halutessaan alkaa harjoitella yhdellä kädellä seisomista. Tämän oppiminen vie Rajalan mukaan vielä 2—5 vuotta ja vaatii useita viikoittaisia harjoituspäiviä.

Sirkusopettaja ei usko suursuosioon

Circus Helsingin akrobatiaopettaja Osmo Tammisalo arvioi, että tuhansia vuosia akrobatiaan kuuluneesta käsilläseisonnasta on tullut aiempaa suositumpaa, koska mahdollisuudet harrastaa sirkusta ovat parantuneet.

Tammisalo huomauttaa, että käsillä seisotaan yhä pääosin sirkus- ja voimistelupiireissä. Hän ei usko, että liikuntamuodosta tulee koskaan kovin suosittua kuntosaleilla.

Syynä on se, että lajin opettelu on vaikeaa: voimaa vaativa hienomotoriikka kehittyy hitaasti.

— Käsinseisonnan huono puoli on myös sen paras puoli: vaikeus. Jos se olisi helppoa, joka kadunkulmassa joku seisoisi käsillään, Tammisalo sanoo.

Laji ei anna nopeita palkintoja, vaan se on loputonta tahkoamista ja omien heikkouksien kanssa painimista. — Osmo Tammisalo

— Harrastajan pitää sietää maitohappoa, venytyskipuja, nivelkipuja ja joskus myös verenpurkaumia naamassa.

Tammisalon mielestä suosion kasvua jarruttaa myös se, että käsilläseisonnasta saa vain harvoin oppimisen tuntemuksia.

— Laji ei anna nopeita palkintoja, vaan se on loputonta tahkoamista ja omien heikkouksien kanssa painimista.

Varjopuolena vammat

Käsilläseisontaa voidaan pitää turvallisena, mutta sen harjoitteluun liittyy vammariskejä. Rannekivut ovat vammoista yleisimpiä.

Jos minäkin, sopivasti lihava keski-ikäinen, olen oppinut käsilläseisonnan, kuka tahansa voi oppia sen. — Janne Saari

Myös olkapäihin voi tulla kipuja, jos liikkuvuus on huono tai asennonhallinta heikko.

Vammat ovat vältettävissä, kun etenee rauhassa ja jaksaa tehdä pohjatyön kunnolla.

Kaikki perusterveet voivat tehdä valmistavia harjoitteita. Näitä ovat muun muassa ranteille ja kyynärvarsille tehtävät lämmittelyliikkeet.

Akuutit ongelmat ranteissa, kyynärpäissä tai olkapäissä ovat usein lajin harrastamisen hidasteita mutta eivät totaalisia esteitä.

Kymmenen vinkkiä aloittelijoille

1. Etene alussa maltilla.

2. Tee monta kertaa viikossa valmistavia harjoitteita.

3. Panosta perusteiden hyvään hallintaan.

4. Hanki hyvä opettaja.

5. Ole määrätietoinen ja pyri harjoittelemaan käsilläseisontaa lyhyinä tuokioina 2—3 kertaa viikossa.

6. Panosta alussa liikkuvuuden kehittämiseen, jos liikkuvuus on rajoite.

7. Harjoittele asennon hallintaa lattialla, jolloin voit rauhassa keskittyä asennon hahmottamiseen. Pää alaspäin kaikki on monin verroin vaikeampaa.

8. Huolla ranteitasi päivittäin esimerkiksi pyörittämällä ja venyttelemällä niitä.

9. Videokuvaa ja analysoi omaa tekemistäsi.

10. Älä luovuta, kun homma tuntuu vaikealta.

Lähde: Jukka Rajala

Käsilläseisonta ei kuitenkaan sovi kaikille ihmisille, koska siinä ollaan pää alaspäin.

Osa pelkää myös loukkaantumista. Selälleen kaatuminen on hyvin yleinen pelko.

Luetuimmat