Vanhempien ja aikuisten lasten välejä voivat hiertää pienetkin asiat

Psykoterapiassa korostuvat tilanteet, joissa vanhempi aiheuttaa aikuiselle lapselleen jatkuvasti pettymyksiä.

Lehtikuva / Eija Kontio

Osa vanhemmista sietää aikuisilta lapsiltaan sellaista kohtelua, jota heidän ei tarvitsisi sietää. Kuvituskuva.
Osa vanhemmista sietää aikuisilta lapsiltaan sellaista kohtelua, jota heidän ei tarvitsisi sietää. Kuvituskuva.

Kuormittavalta tai ristiriitaiselta tuntuva yhteydenpito voi helposti etäännyttää aikuisia lapsia vanhemmistaan. Jos aikuinen lapsi ei halua olla ollenkaan tekemisissä vanhempansa kanssa, taustalla voi olla lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia, kertoo psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula.

Psykoterapiassa korostuvat Poijulan mukaan myös tilanteet, joissa vanhempi aiheuttaa aikuiselle lapselleen jatkuvasti pettymyksiä. Vanhemmalla voi olla sellainen persoonallisuus tai esimerkiksi niin suuria ongelmia, että hän elää itsekeskeisesti vain omat tarpeensa priorisoiden.

– Monesti tällaisten vanhempien lapset itsenäistyvät vasta nelikymppisinä siinä mielessä, että he eivät enää yritä muuttaa vanhempaa omien toiveidensa mukaiseksi, vaan ikään kuin hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on.

Poijulan mukaan joskus myös vanhemman ikääntyminen voi etäännyttää. Kaikki eivät osaa suhtautua muuttuvaan vanhempaansa. Jotkut taas lähentyvät tässä kohtaa entisestään.

Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa huomauttaa, että vanhempien ja heidän aikuisten lastensa etäisten välien taustalla ei välttämättä ole mitään ihmeellistä. Heillä saattaa vain olla esimerkiksi hyvin erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvomaailmat, persoonat tai käytettävissä olevan vapaa-ajan määrät.

Isovanhemmuus lähentää monia

Suuressa osassa perheitä aikuiset lapset ovat vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä. Jos välit ovat etäisemmät, monesti oman lapsen syntymä vahvistaa suhdetta tai herättää tarpeen olla yhteydessä omiin vanhempiin eli tuoreisiin isovanhempiin, sanoo Oulasmaa.

– Vanhempien ja aikuisten lasten välien läheisyys tai etäisyys helposti vaihtelee elämäntilanteiden, asuinpaikkojen ja olosuhteiden muuttuessa.

Nuoret aikuiset usein kaipaavat hajurakoa vanhemmistaan saadakseen oman itsenäistymisprosessinsa valmiiksi. Tämä taas voi ahdistaa vanhempia, minkä seurauksena he saattavat tunkeutua lastensa reviirille liikaakin ja neuvovat pyytämättä, kyläilevät kutsumatta tai soittelevat jatkuvasti.

Oulasmaan mukaan tällainen käytös helposti etäännyttää aikuisia lapsia vanhemmistaan. Usein yhteydenpito kuitenkin lisääntyy uudelleen iän myötä.

– Myös eläkkeelle jäämisen aiheuttama tyhjiö voi saada vanhemman elämään lastensa elämää ikään kuin heidän kauttaan, jos vanhemman omasta elämästä puuttuu itselle tärkeitä asioita, kuten harrastukset tai ystävät.

Rajojen asettaminen kannattaa

Osa vanhemmista sietää aikuisilta lapsiltaan sellaista kohtelua, jota heidän ei tarvitsisi sietää. Oulasmaan mukaan tyypillinen esimerkki on epäkunnioittava puhe. Aikuinen lapsi saattaa puhua vanhemmalleen riidanhaluisesti tai ilkeästi. Kestämällä huonoa käytöstä vanhempi antaa tilanteen jatkua.

– Terapiassa tulee usein vastaan vanhempia, jotka perustelevat asiaa kiltteydellä. Kiltteys ei kuitenkaan poissulje rajojen asettamista.

Oulasmaan mukaan vanhemmat kokevat usein häpeän, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita, jos heidän omat lapsensa kohtelevat heitä huonosti. Joskus vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pistää yhteydenpito tauolle.

– Tällainen päätös on vanhemmille hirvittävän vaikea ja luonnonvastainen. Väliaikainen välirikko voi kuitenkin olla tie parempaan. Kun rajat on asetettu, yhteydenpito voi alkaa uudelta pohjalta.

"Molempien täytyy muuttaa omaa käytöstään"

Osa vanhemmista ja aikuisista lapsista pyrkii parhaansa mukaan parantamaan tulehtuneita välejään. Nämä ovat usein ihmisiä, joita huonot välit ahdistavat tai kuormittavat.

Osa kuitenkin lakaisee ongelmat maton alle ja hiljaa hyväksyy, ettei huonoille väleille ole mitään tehtävissä.

– Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavoilla, huomauttaa Oulasmaa.

– Terapiaan hakeutuessaan ihmiset ovat usein valmiita näkemään asian eteen vaivaa. Jotkut ottavat yhteyttä jo siinä vaiheessa, kun välit ovat viilentymässä, ja pyrkivät näin ennaltaehkäisemään suurempia ongelmia. Tietoisuus tällaisista asioista on lisääntynyt.

Oulasmaan mukaan etenkin monet isovanhemmat tuovat vastaanottokäynneille omia aikuisia lapsiaan. Välien parantaminen ja korjaaminen vaatii sen, että molemmat osapuolet ovat valmiita tarkastelemaan suhdettaan, näkemään asioita myös toisen näkökulmasta ja tekemään omaan käytökseensä muutoksia.

Jos välit pysyvät huonoina eikä niitä pyritä parantamaan, taustalla voi Oulasmaan mukaan olla se, että kumpikaan ei näe omassa toiminnassaan muutoksen tarvetta.

– Minä olen oikeassa, toinen väärässä. Minua on loukattu niin paljon, että en voi antaa anteeksi. Jos molemmat ajattelevat näin, ollaan helposti pattitilanteessa. Jos vain toinen yrittää parantaa välejä ja toinen ei tule vastaan, lopputulos jää laihaksi.

Toivoa on

Poijulan mukaan etenkin psykoterapiatyössä tulee usein vastaan perheitä, joissa on tapahtunut niin pahoja asioita, että luottamusta ei saada enää rakennettua. Välit voivat korjaantua muodollisesti, mutta eivät syvällä tasolla. Joskus perhesuhteisiin liittyy esimerkiksi taloudellista hyväksikäyttöä tai turvattomuutta aiheuttavaa käytöstä. Tällöin välien katkaiseminen voi olla ainoa vaihtoehto.

Poijula kuitenkin muistuttaa, että niin kauan kuin ihmiset ovat elossa, on toivoa.

– On paljon perheitä, joissa on kärsitty katkenneista tai huonoista väleistä vuosikausia, kunnes yhtäkkiä syntyy ymmärrys ja halu rakentaa suhde uudelleen. Jopa kuolinvuoteilla korjataan välejä.

Uusimmat uutiset