Invalidiyhdistyksen sulkapallovuoro muutti Satu-Maria Virtasen elämän: ”Koulun liikuntatunneilla en voinut osallistua juuri mihinkään” — Urheilu vaatii vammaisilta sitkeyttä, sillä pulaa on avustajista ja kyydeistä

Entinen SM-tason pyörätuolisulkapalloilija Satu-Mari Virtanen, 52, on kärsinyt alaraajojen lihasheikkoudesta lähes koko ikänsä. Pyörätuoliin joutuminen lopulta helpotti liikunnan aloittamista.

Sami Saarenpää

Satu-Maria Virtanen löysi sulkapallon viitisentoista vuotta sitten. Harrastus on vienyt hänet kilpailemaan SM-tasolle asti.
Satu-Maria Virtanen löysi sulkapallon viitisentoista vuotta sitten. Harrastus on vienyt hänet kilpailemaan SM-tasolle asti.

Satu-Maria Virtanen, 52, oli pitkään suorastaan liikuntavastainen. Kun hänet pikkupakolla saatiin suostuteltua sulkapallokentälle, se oli menoa. Jyväskyläläisnainen oli perustamassa Suomeen Vammaissulkapallo ry:tä. Hän on kilpaillut lajissa SM-tasolla pyörätuolipelaajien sarjassa.

Virtasella todettiin kaksivuotiaana spastinen paraplegia eli alaraajojen lihasheikkous ja lihasten jäykkyys.

— Koulun liikuntatunneilla en voinut osallistua juuri mihinkään. Moni liikuntalaji jäi myöhemminkin väliin, kun pelkäsin kaatumista.

Onneksi oli pyöräily.

— Siitä nautin, ja se piti minut kunnossa, Virtanen kertoo.

Perinnöllinen sairaus vei hänet lopulta pyörätuoliin parikymmentä vuotta sitten. Se helpotti liikkumista ja säännöllisen liikunnan aloittamista.

Invalidiyhdistyksen sulkapallovuoro toi lajin pariin

Sulkapallon hän löysi asuessaan Mikkelissä vuoden 2005 tienoilla.

— Paikallisella invalidiyhdistyksellä oli oma sulkapallovuoro. Ensimmäisen kerran menin kentälle väkisin, mutta tajusin aika pian, että tämä juttu toimii.

Liikkuminen onnistuisi varmaan paremmin, jos en vetäisi niin täysillä. — Satu-Maria Virtanen

— Aloin pelata säännöllisesti, ja kunto rupesi nousemaan. Kuntosalillakin kävin aktiivisesti.

Harrastus vei hänet mukaan lajin järjestötoimintaan ja kilpailuihin.

Nivelrikko pani urheilun tauolle

Kaikki elämässä ei suju aina suunnitelmien mukaan. Virtasen mieluisa harrastus on tällä hetkellä tauolla.

— Oikean peukaloni tyvinivelessä puhkesi nivelrikko. Yritin pelata sen kanssa, koska sulkapallo on niin kivaa. Mutta kun kättä särki aina peliä seuraavana yönä ja päivänä, mietin, ettei tämä ole enää yhtään kivaa. Lisäksi Kelan kilpailutus vei minulta kunnon fysioterapeutin, ja migreenistä tuli melkein päivittäistä.

Virtasen on pitänyt rajoittaa liikkumistaan, mutta periksi hän ei ole antanut. Kivuistaan huolimatta hän pyrkii osallistumaan Peluri-ryhmän harjoituksiin. Se on pyörätuolilaisille ja muille liikuntarajoitteisille suunnattu palloilukerho Jyväskylässä.

— Siellä saa kunnon hien päälle. Siellä liikkuminen onnistuisi varmaan paremmin, jos en vetäisi niin täysillä. Myös kuntosalille tekisi mieli palata.

Tiina Mutila

Ilo ja nauru ovat herkässä, kun Petri Virtanen (vasemmalla) ja Markus Rauhamäki treenaavat. Lähihoitajaopiskelija Nikke Manninen (taustalla oikealla) avustaa miehiä.

Joka kolmas toimintarajoitteinen aikuinen ei harrasta liikuntaa

Vammaiset ihmiset liikkuvat ja kuntoilevat huomattavasti vähemmän kuin vammattomat. Se ei välttämättä ole kiinni halusta tai edes vammasta tai sairaudesta vaan siitä, että olosuhteet voivat estää liikunnan harrastamisen arjessa.

Teijo Pyykkösen ja Saku Rikalan viime vuonna julkaistusta, vammaisurheilua koskevasta selvityksestä käy ilmi, että puolet toimintarajoitteisista aikuisista harrastaa ulkoilua tai liikuntaa vähintään kerran viikossa, kun muusta väestöstä osuus on kolme neljäsosaa.

Toimintarajoitteisuudella tarkoitetaan myös sellaisia kognitiivisia eli tiedollisia, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä, jotka voivat hankaloittaa liikuntaa siinä kuin fyysisen toimintakyvyn rajoitukset.

Sohva kutsuu meitä kaikkia. Mutta jos liikkuminen on lisäksi hankalaa, se jää helposti tekemättä. — Terhi Huovinen

Noin kolmannes toimintarajoitteisista aikuisista ei harrasta liikuntaa ollenkaan, kun muilla vastaava osuus on noin kymmenesosa. Naisilla erot ovat vielä isompia kuin miehillä.

— Jos suomalaiset liikkuvat vähän, niin tämä porukka liikkuu vielä vähemmän, summaa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen.

— Onneksi viime vuosina on menty eteenpäin ja ratkaisuja on löydetty.

Pulaa kuljetuksista, avustajista ja apuvälineistä

Vammaisten liikuntaharrastusta estävät tai hidastavat monet tekijät, joista vammattomien ei tarvitse välittää. Ne liittyvät esimerkiksi esteettömyyteen, apuvälineisiin, kuljetuksiin sekä ohjaajiin ja avustajiin.

Juntusen mukaan liiton jäseniltä tulleissa palautteissa nousevat useimmiten esiin samat harrastamista estävät tekijät.

— Kuljetuspalvelut, avustaja ja välineet. Sekä neljäntenä sosiaalisuus ja yhteenkuuluvuus: haluaisin liikkua yhdessä kavereiden kanssa, mutta se ei välttämättä onnistu.

Tiina Mutila

Vedessä on hyvä harjoitella, ja vesiliikunta on hauskaa. Timo Pokela (keskellä) ja Petri Virtanen (oikealla) pelaavat vesipalloa kehitysvammaisten vesiliikuntatunnilla. Heitä avustaa Emma Knaappila.

Vaikeavammaisella ihmisellä on lakisääteinen mahdollisuus maksutta 18 yhdensuuntaiseen, jokapäiväiseen elämään kuuluvaan asiointi- ja vapaa-ajan matkaan kuukaudessa.

— Se rajoittaa aika paljon, jos haluaisit harrastaa jotain säännöllisesti, Juntunen toteaa.

Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen lehtori Terhi Huovinen toteaa, että liikkuminen jää, jos se on kovan taistelun takana.

— Tietäähän sen kenestä tahansa, ettei se liikkumaan lähtemisen kynnys aina niin matala ole. Sohva kutsuu meitä kaikkia. Mutta jos liikkuminen on lisäksi hankalaa, se jää helposti tekemättä.

Esteettömiä liikuntapaikkoja kaivataan

Esteenä voi olla myös sopivien liikuntapaikkojen ja -varusteiden puute.

— Tarvitaan esteettömiä liikuntatiloja, mutta myös vammaisen ihmisen lähiympäristön pitäisi olla sellainen, että siellä pääsee liikkumaan ja ulkoilemaan esteettömästi, Juntunen sanoo.

Tiina Mutila

Heikki Ingervo käyttää uinnissa apuvälineitä.

— Vammainen voi tarvita liikuntaharrastukseensa apuvälineitä, jotka ovat monesti kalliita. Olisi tärkeää voida lainata niitä, mieluiten omalta paikkakunnalta. Alueelliset erot ovat suuria, sillä harrastuksissa tarvittavat apuvälineet ovat harkinnanvaraisia.

Välineitä voi jonkin verran vuokrata myös valtakunnallisesta välineet.fi-palvelusta.

Uusimpia lajeja sähköpyörätuolijalkapallo ja sisäcurling

Kaiken perustana on kuitenkin tiedonsaanti ja mahdollisuus päästä kokeilemaan eri liikuntalajeja. Osa haluaa tehdä sen nimenomaan vertaisryhmässä

— Aloittamisen kynnys on yleensä tosi korkea. Moni on sanonut uutta lajia kokeiltuaan, että "en kuvitellut, että voisin tehdä tällaista", Juntunen kertoo.

— Lajikirjo on nykyisin iso, ja uusia lajeja kehitellään jatkuvasti.

Tällaisia ovat esimerkiksi sähköpyörätuolijalkapallo ja sisäcurling.

Tiina Mutila

Sanna Hakala nauttii kellumisesta.

Tiina Mutila

Timo Pokela hoitaa kuntoaan vesipallon avulla.

Kokeilujen jälkeen tarvitaan harrastusmahdollisuuksia. Urheiluseurojen kyvyssä ottaa vammainen ihminen mukaan toimintaan on isoja eroja.

— Seurojen valmentajilla ja ohjaajilla voi olla ennakkoluuloja, vaikka usein vammaisten osallistuminen onnistuu aika pienillä jutuilla, Huovinen toteaa.

Rajoitteista huolimatta periksiantamaton asenne ja ennakkoluulojen voittaminen voivat viedä pitkälle.

Alueelliset erot ovat suuria, sillä harrastuksissa tarvittavat apuvälineet ovat harkinnanvaraisia. — Riikka Juntunen

— Jos asennetta ja motivaatiota on, moni ongelma on ratkaistavissa, Juntunen kertoo.

—Moni myös liikkuu omaehtoisesti vaikka pyöräillen ja kelaillen, Huovinen muistuttaa.

Lähteenä myös Valtion liikuntaneuvoston julkaisu (2018): Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä, tekijöinä Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala