Epävarmuus kiinteistöjen kohtalosta on "murhe ja päänvaiva" sote-uudistuksessa – osa kunnista antaa nyt tilojensa rapistua, osa investoi niihin kuin viimeistä päivää

Hallituksen esityksessä maakunnilla on velvoite vuokrata kuntien sote-tilat kolmeksi vuodeksi. Sairaanhoitopiirien jättiomaisuus ja velat siirtyvät maakuntien omistukseen.

Jussi Lopperi

Kymsoten kiinteistöomaisuus on nykyisin viiden eri tahon hallussa.
Kymsoten kiinteistöomaisuus on nykyisin viiden eri tahon hallussa.

Lausuntokierroksella oleva hallituksen uusi sote-malli jättää kunnat epävarmuuteen siitä, mitä niiden omistamille sosiaali- ja terveydenhuollon toimitiloille jatkossa tapahtuu.

Lakiesityksen mukaan sote-maakunnat vastaavat alueillaan sosiaali- ja terveyspalveluista vuoden 2023 alusta. Tällöin niillä tulee olla palveluksessaan toimintaan tarvittava henkilöstö ja hallinnassaan asianmukaiset toimitilat.

Esityksen mukaan maakunnat vuokraavat kuntien omistamat sote-toimitilat kolmen vuoden siirtymäajaksi ja halutessaan vielä neljänneksi optiovuodeksi.

– Tänä aikana maakunnat pystyvät selvittämään, millaisen palveluverkon ne alueilleen rakentavat ja mitkä tilat ne siihen tarvitsevat, neuvotteleva virkamies Ville Koponen valtiovarainministeriöstä (VM) toteaa.

Kuntaliiton johtava lakimies Arto Sulonen pitää hyvänä, että pakkovuokrausmalli tuo kunnille turvaa tilojen omistajina kolmeksi vuodeksi. Ikävää hänen mukaansa on, että kunnat joutuvat odottamaan päätöksiä tilojensa käytön jatkosta niin pitkään.

– Tässä on monta kysymysmerkkiä, se on kunnille murhe ja päänvaiva. Joka kunnassa pohditaan kuumeisesti, mitä sote-tilojen kanssa nyt tehdään. Pelkona tietysti on, että maakunnilla on paineita keskittää palveluja, kun rahat ovat tiukalla, Sulonen sanoo.

Eija Kvintus

Hallituksen esittämässä sote-mallissa maakunnat päättäisivät siitä, mitä julkisia terveyspalveluja missäkin kunnassa tarjotaan. Tämä määrittää myös sen, mitä tiloja jatkossa tarvitaan.
Hallituksen esittämässä sote-mallissa maakunnat päättäisivät siitä, mitä julkisia terveyspalveluja missäkin kunnassa tarjotaan. Tämä määrittää myös sen, mitä tiloja jatkossa tarvitaan.

Kahdenlaista suhtautumista

Sulosen mukaan kunnissa on jo nähtävissä kahdenlaista suhtautumista epävarmuuteen. Osa antaa sote-kiinteistöjensä rappeutua, kun ei ole takeita siitä, tarvitseeko maakunta niitä jatkossa. Osa taas ottaa lainaa ja investoi innokkaasti sote-tiloihin uskoen, että hyvät tilat houkuttelevat maakuntaa käyttämään niitä jatkossakin.

Sosiaali- ja terveysministeriö STM on heinäkuusta 2016 lähtien myöntänyt kunnille ja sairaanhoitopiireille poikkeuslupia investoida yli viiden miljoonan euron sote-kiinteistöihin. Kunnille myönnetyt luvat ovat koskeneet yhteensä satojen miljoonien eurojen tilainvestointeja.

– STM:n investointilupa kunnalle ei tietenkään takaa (kunnalle), että maakunta haluaa käyttää tiloja, vaan maakunta päättää siitä itse, Sulonen muistuttaa.

Omistajina kunnat vastaavat omistamiensa toimitilojen lainoista ja ylläpidosta. Siirtymäajalla maakuntien kunnille maksamat vuokrat kattavat tiloista aiheutuvat kohtuulliset pääoma- ja ylläpitokustannukset.

Vastaava tilojen vuokrausmalli oli myös Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sote-esityksessä. Sen valmistelussa arvioitiin vuonna 2016, että kuntien ja kuntayhtymien omistukseen jäisi sote-toimitiloja noin 6,8 miljoonaa neliömetriä, joista vaille käyttöä jäisi 1,2–1,4 miljoonaa neliömetriä eli noin viidesosa.

Tilojen tyhjilleen jäämisen riskin arvioitiin olevan suurimmillaan pienissä taantuvissa kunnissa, erityisesti laitospalvelurakennuksissa. Osa toimitiloista poistuisi sote-käytöstä ilman sote-uudistustakin.

Uuden lakiesityksen vaikutuksista ei vielä ole arviota siitä, kuinka monesta kuntien omistamasta toimitilasta maakunnat lopettaisivat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtymäajan jälkeen.

– Aiemmassa mallissa oli mukana valinnanvapauskuvio, joka olisi tuonut mukaan enemmän yksityisiä sote-toimijoita. Nyt esitetyssä mallissa tätä ei ole, joten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen tarvittaneen enemmän sote-maakuntien hallitsemia tiloja. Se saattaa vähentää todennäköisyyttä siihen, että kuntien kiinteistöjä jää tyhjilleen, VM:n Koponen sanoo.

Sote-maakunnat vastaavat myös pelastustoimesta ja vuokraavat kuntien omistamat pelastustoimen tilat siirtymäajaksi.

Lumikki Haaja

Uudessa sote-mallissa maakunnat tarvitsevat alueellaan sosiaali- ja terveyspalveluihin toimitiloja jatkossakin, mutta osa kuntien omistamista sote-kiinteistöistä voi jäädä siirtymäkauden jälkeen tyhjiksi.
Uudessa sote-mallissa maakunnat tarvitsevat alueellaan sosiaali- ja terveyspalveluihin toimitiloja jatkossakin, mutta osa kuntien omistamista sote-kiinteistöistä voi jäädä siirtymäkauden jälkeen tyhjiksi.

Vuokraus on markkinaehtoista toimintaa

Kuntaliiton Sulonen muistuttaa, että toimitilojen vuokraus on markkinaehtoista toimintaa, joka maakuntien pitää siirtymäkauden jälkeen kilpailuttaa.

– Ratkaisut voivat olla eri alueilla erilaisia, koska olosuhteet vaihtelevat. Kunnat voivat yhtiöittää kiinteistöjään ja maakunta vuokraa niitä tai voi olla, että kunnat ja maakunnat yhdessä perustavat tällaisia kiinteistöyhtiöitä, Sulonen arvioi.

Tyhjistä tiloista voi koitua kunnille taloudellisia menetyksiä

Tyhjilleen jäävistä toimitiloista voi koitua kunnille merkittäviä taloudellisia menetyksiä sote-uudistuksen siirtymäajan jälkeen, jos tiloista ei kerry vuokratuloja ja niistä on lainoja maksettavana. Tarpeettomien kiinteistöjen purkaminenkin on kallista.

Uudessa sote-mallissa tähän liittyy kompensaatiomenettely, jonka puuttumiseen perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota edellisessä lakiesityksessä.

Nykyisessä esityksessä valtio korvaisi kunnalle omaisuusjärjestelyiden välittömät kustannukset siltä osin, kun ne ylittävät kunnassa 0,7 prosenttiyksikön veronkorotustarvetta vastaavan summan.

Jos kunnan veroprosentti ylittää kahdella prosenttiyksiköllä kuntien keskiarvon, kunta olisi oikeutettu myös 75 prosentin kompensaatioon korvausrajan alittavista kustannuksista.

Kuntaliitto on pettynyt kompensaatiomenettelyn tasoon ja sisältöön.

– Mielestämme perustuslakivaliokunnan tulkinnat edellyttivät pitemmälle meneviä kompensaatiojärjestelyjä kuin mitä tässä nyt esitetään. Kynnys valtion korvausvelvoitteen laukeamiseen on nyt liian korkea, Sulonen sanoo.

Kuntaliiton mielestä kompensaatiolaskelmissa pitäisi huomioida myös sote-tiloissa käytössä oleva kuntien irtain omaisuus, kuten terveydenhuollon laitteet ja välineet. Lakiesityksessä irtain omaisuus siirtyy kunnilta sote-maakunnille korvauksetta.

– Se on aika iso omaisuusmassa, eikä kukaan ole pystynyt tarkasti sen arvoa laskemaan. Siinä on kyse sadoista miljoonista euroista, Sulonen sanoo.

Kuntaliiton mielestä kompensaatiossa tulisi huomioida myös kuntien osuudet sairaanhoitopiirien peruspääomasta niiden siirtyessä maakuntien omistukseen.

Uusi sote-malli on erilainen kuin edellinen sote-esitys

Uudessa sote-mallissa kuntien omistamat sairaanhoitopiirit ja kehitysvammaisten erityishuoltopiirit siirtyvät varoineen ja velkoineen maakunnille. Siirto koskee myös miljardien eurojen kiinteistöomaisuutta.

Edellisessä sote-esityksessä nämä toimitilat olisivat siirtyneet valtakunnallisen yhtiön omistukseen. Tästä on nyt luovuttu. Nykyiseen lakiesitykseen kuuluu valtakunnallinen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus, joka ylläpitää tilatietojärjestelmää.

Paljon investointeja

Sairaanhoito- ja erityishuoltopiirit ovat viime vuosina investoineet isosti uusiin tiloihin. Maakuntien tilakeskuksen selvityksen mukaan piireillä on käynnissä tai suunnitteilla noin 170 rakennushanketta, jotka ovat arvoltaan yhteensä lähes viisi miljardia euroa.

Piirien lainat näkyvät nyt omistajakuntien konsernitaseessa. Tämä velkataakka siirtyy esityksen mukaan maakunnille ja valtio myöntää lainoille takaukset. Jatkossa maakunnat tarvitsevat sote-investointeihin luvan ja rahoituksen valtiolta.

Kuntien omien sote-tilojen velat jäävät kuntien vastuulle. Kuntien pyörittämä talous kuitenkin pienenee huomattavasti, kun sote-vastuu siirtyy maakunnille. Menojen lisäksi tulotkin vähenevät, kun kuntien saama osuus veroista sekä valtionosuudet pienenevät.

– Kuntien suhteellinen velkaantuneisuus eli lainamäärä suhteessa oman käyttötalouden volyymiin kasvaa huomattavasti, Kuntaliiton Arto Sulonen toteaa.

Uusimmat uutiset