Sen kun höpötät! Vieraan kielen opetus ei keskity enää virheisiin – Englannin kielen professori antaa vinkkejä siihen, miten kieli parhaiten tarttuu päähän

60 vuotta sitten lukiossa ruotsia opiskellut Jukka Laitakari lähti kansalaisopiston kurssille verestämään muistiaan. ”Sanoja pomppii alitajunnasta.”

Henna Turunen

Sen kun höpötät! Vieraan kielen opetus ei keskity enää virheisiin – Englannin kielen professori antaa vinkkejä siihen, miten kieli parhaiten tarttuu päähän

Moni suomalainen istuu tänäkin iltana kielikurssilla palauttamassa mieliin nuorena opiskeltuja kieliä. Yhdeltä on saksa hukassa, toinen ei muista ruotsista juuri mitään.

Millainen urakka heillä on edessään?

— Vaikka kielen opetus oli aiemmin hyvin virhekeskeistä ja kirjalliseen kieleen pohjautuvaa, moni on kuitenkin saanut siitä hyvän pohjan, ja pohjan päälle on aina helpompi lähteä rakentamaan kielitaitoa, sanoo Jyväskylän yliopiston englannin kielen professori Anne Pitkänen-Huhta.

Ikä ei ole este: kieltä oppivat kaikenikäiset.

— Aina voi oppia uutta, mutta aikuisena se vaatii enemmän aikaa ja jatkuvaa kielen käyttämistä. Lapset oppivat nopeasti ja helposti, mutta aikuisten oppiminen on analyyttisempää ja he pystyvät tietoisesti oppimaan enemmän.

Kielissä ei ole eroja sen suhteen, onko jokin toinen helpompi palauttaa mieleen kuin jokin toinen.

— Jotkin kielet tuntuvat helpommilta, sillä ne ovat koko ajan läsnä arjessamme. Mutta kuka tahansa voi oppia esimerkiksi aasialaisia kieliä, vaikka niitä pidetään vaikeina.

Lukeminen ja kuunteleminen helpointa

Pitkänen-Huhdan mukaan ensimmäisenä unohtuu yleensä kielen tuottaminen eli puhuminen ja kirjoittaminen. Passiiviset taidot eli lukeminen ja kuunteleminen säilyvät paremmin.

Kynnys puhuttuun kieleen on korkea erityisesti vanhemmilla ihmisillä, sillä vieraan kielen kommunikaatiotaitoja ei ollut tapana harjoitella koulussa. Pääpaino oli kieliopissa, kääntämisessä ja sanojen ulkoa opettelussa.

— Moni ei uskalla avata suutaan virheiden pelossa, jos ei ole varma kieliopista tai jos ei osaa vierasta kieltä täydellisesti. Mutta virheisiin keskittyvästä ajattelusta pitäisi päästä eroon, jotta into oppia ei lopu.

Täydellisyyden tavoittelu on Pitkänen-Huhdan mukaan turhaa, sillä eihän kukaan puhu täydellistä suomeakaan.

— Sekoitamme suomeen arjessa yhtä ja toista, eikä kukaan ihmettele sitä. On parempi korvata unohtamansa sana suomella kuin se, että ei puhu ollenkaan.

Monilla ihmisillä kynnys vieraan kielen puhumiseen on korkeampi, jos vastapuolella on opettaja ja tai syntyperäinen puhuja.

— Kielitaidon aktivoinnin kannalta hyödyllistä onkin puhua toisen oppijan kanssa. Niistä tilanteista löytyy rohkeus käyttää kieltä.

— Eikä kannata pelätä, että toiselta oppijalta oppisi jotain väärin. Sillä ei ole merkitystä.

Vieras kieli osaksi arkea

Kielikurssit ovat hyvä tapa kehittää ja ylläpitää aiemmin omaksuttuja kieliä.

— On tosi hyvä, jos löytää mieleisensä ryhmän ja saa ohjattua opetusta. Ryhmän tuki ja oppimiselle asetetut tavoitteet auttavat.

Kerta viikossa on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä. Vieras kieli pitäisi saada osaksi arkea tavalla tai toisella.

— Keinoja voi olla vaikka mitä ja niitä on helppo noukkia ympäristöstä. Jos lukeminen tuntuu luontevalta, niin sitten lukee niin paljon kuin mahdollista: lehtiä, kirjoja, nettitekstejä.

Pitkänen-Huhta kannustaa käyttämään myös apuvälineitä, kuten Googlen kääntäjää.

— Sanakirja tuo avun yksittäisiin sanoihin, mutta kääntäjällä saa haltuun kokonaisia lauseita. Apuvälineitä kannattaa käyttää - se ei ole mitenkään noloa.

Agata Anttonen

Jukka Laitakari ja Sari Hyvönen osallistuivat kansalaisopiston ruotsin kielen keskustelutunnille.

”Sanoja pomppii alitajunnasta”

— Meillä on sellainen tapa, että se, joka tuon kynnyksen yli astuu, puhuu vain ruotsia, Jyväskylän kansalaisopiston opettaja Virva Nissinen sanoo hymyillen luokkahuoneen ovella.

Nissinen ohjaa keskiviikkoiltaisin ruotsin keskustelua porukalle, jonka taso 8-portaisella asteikolla on 7—8. Eli kyse on kaikkea muuta kuin vasta-alkajista. Ryppyotsaista opiskelua illat eivät kuitenkaan ole.

— Täällä on hyvä henki ja aina saa nauraa, Nissinen kertoo.

Jukka Laitakari, Sari Hyvönen, Jouko Luoma ja Pekka Laaka ovat kokoontuneet pienryhmäksi puhumaan talviurheilusta. Jokaisen polku saman pöydän ääreen on kuitenkin ihan erilainen.

Jukka Laitakari kertoo opiskelleensa ruotsia lukiossa 60 vuotta sitten.

— Opiskelin sitä kahdeksan vuotta ja jossain vaiheessa alkoi harmittaa, kuinka paljon olen unohtanut. Päätin, että nyt eläkkeellä on tilaisuus korjata asiaa.

Hän kertoo kouluajan kieltenopiskelun olleen kääntämistä ja kieliopin tankkaamista. Puhumista ei harjoiteltu.

— Kielioppi on pysynyt päässä sanoja paremmin. Luulin, että aiemmin opitut asiat aukeaisivat yhtäkkiä, mutta tämä onkin ollut hidasta.

— Sanoja kuitenkin pomppii alitajunnasta. Olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa ruotsiksi.

Ideana on saada varmuutta puhumiseen

Sari Hyvönen syntyi Ruotsissa ja asui siellä 16-vuotiaaksi.

— Sen jälkeen en ole tarvinnut ruotsia edes töissä. Olen tällä kurssilla vasta neljättä kertaa, mutta ideana on saada varmuutta puhumiseen. Minulla on kuitenkin edelleen ruotsalaisia ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa haluan puhua sujuvasti.

— Tämä on mukava, erilainen harrastus. Täällä ei tarvitse päteä.

Jouko Luoma tunnustaa, että kielet eivät olleet koskaan kouluaikana hänen suosikkejaan. Työssään hän on kuitenkin tarvinnut sekä ruotsia että englantia.

— Kielitaito ei ole vakio, vaan se nousee ja laskee sen mukaan, kuinka paljon sitä käyttää. Ja minulla se tökkii.

Pekka Laaka ei ole lukenut ruotsia koulussa, mutta oppi sitä työskennellessään ja asuessaan Ruotsissa kymmenen vuotta.

— Puhun työmaiden kieltä. Olen yrittänyt pitää kielitaitoa yllä, mutta näin 85-vuotiaana joudun tekemään paljon töitä sen eteen.

Hyvänä motivaattorina on Ranskassa asuva lapsenlapsi, joka puhuu ruotsia, englantia ja ranskaa mutta ei suomea. Ruotsi valikoitui yhteiseksi kieleksi.

— Olen ollut kansalaisopiston kursseilla neljä vuotta ja aion jatkaa niin kauan kuin mahdollista.

Viisi vinkkiä

1. Lue lehtiä ja kirjoja, kuuntele äänikirjoja ja podcasteja sekä katsele televisio-ohjelmia vieraalla kielellä.

2. Vaihda kännykän käyttöliittymän kieli tai television suomenkielinen tekstitys suomesta haluamallesi vieraalle kielelle.

3. Päättäkää lenkkikaverin kanssa, että puhutte koko lenkin ajan jotain muuta kieltä kuin suomea.

4. Kerää rohkeutta itsesi ilmaisuun vaikka höpöttelemällä kotona ääneen. Älä ajattele niinkään yksittäisiä sanoja vaan isompia kokonaisuuksia: sanontoja, tervehdyksiä ja vastauksia kysymyksiin.

5. Kun kieli yhdistyy toimintaan, se jää paremmin mieleen. Tee esimerkiksi ruokaa tai leivo käyttäen muita kuin suomenkielisiä reseptejä.Vinkit: englannin kielen professori Anne Pitkänen-Huhta.