Muistokirjoitus: Timo Uolevi Koskiaho 1940–2019

Timo Koskiaho 1940–2019.
Timo Koskiaho 1940–2019.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Timo Koskiaho kuoli Espoossa hoivakoti Villa Andantessa 10. helmikuuta 2019. Hän oli syntynyt 14. tammikuuta 1940.

Perhe oli lähtenyt Haminasta talvisodan pommituksia pakoon Pyhällön kylään isoisän Antonin tilalle. Kerttu-äiti odotti viimeisillään neljättä lastaan. Yhden lapsen synnyttyä pian isossa pärekorissa olikin kaksi pientä kääröä, kaksoset Timo ja Tapio.

Viisilapsisen perheen kuopukset isä Väinö laittoi myös oppikouluun. He kirjoittivat ylioppilaiksi 1960 Haminan yhteislyseosta.

Timo oli kouluaikoina veljiensä tapaan kiinnostunut pesäpallosta. Koskiahon pienten poikien, kaksosten, pelaajaura huipentui oppikoulujen Suomen mestaruuteen.

Armeijan käytyään Timo suuntasi yhdessä veljensä Tapion kanssa jatko-opintoihin Tampereelle Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (myöh. Tampereen yliopistoon). Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa Airin.

Perheeseen syntyi kaksi lasta, Petteri ja Kirsikka.

Valmistuttuaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1966 Timo sai ensimmäisen työpaikkansa Lammin kunnasta, jossa hän työskenteli sosiaalisihteerinä.

Perhe muutti kahden vuoden kuluttua Savonlinnaan, josta Timo sai sosiaalijohtajan viran.

Uusien työtehtävien perässä siirryttiin Vaasaan 1971, jossa Timo hoiti Strömbergin tehtaan sosiaalipäällikön tehtäviä.

Perhe muutti 1974 pysyvästi pääkaupunkiseudulle Espooseen. Timo sai töitä Nesteen pääkonttorista, jossa hän työskenteli aina vuoteen 1994 saakka, kunnes jäi sairauseläkkeelle.

Nesteellä Timon työura oli laaja. Hän toimi muun muassa sosiaaliasiainhoitajana, sosiaalitoimen ja palkkahallinnon koordinaattorina, pääkonttorin suojelujohtajana sekä kuljetuspäällikkönä.

Timo oli luonteeltaan avoin, auttavainen ja aina kiinnostunut läheisten kuulumisista. Hänelle oli luontaista pyyteetön auttamisen taito.

Timo nautti mökkeilystä suvun mökillä Pyhällössä, jonne perhe kesäisin 1970-luvulla suuntasi kuplallaan. Siellä Timo rentoutui tekemällä polttopuita sekä raivasi ja ahkeroi lapsille muun muassa uimapaikan läheiseen jokeen, jonne myös naapurin lapset olivat tervetulleita uimaan.

Hän piti kovasti myös matkailusta. Perheen kanssa reissattiin usein etelän lämpöön ja nautittiin yhdessäolosta.

Sotilasarvoltaan Timo oli reservin vänrikki.

Hänet siunattiin läheisten saattamana viimeiselle matkalleen kotiseurakunnan Soukan kappelissa helmikuun viimeisenä lauantaina.

Vesa Koskiaho
Kirjoittaja on Timon veljen- ja kummipoika.