Helena ja Kimmo Vaahtoluoto asuvat entiseen sähkölaitokseen rakennetussa rivitalossa — Kesä alkaa talkoilla ja kuohuviinillä naapurien kanssa

Koti on keskellä kaupunkia, mutta ulkomaailman äänistä sinne kantautuvat vain kirkonkellon soitto ja höyrylaivojen huuto — ja nekin ainoastaan terassille.

Soila Puurtinen

Valkoiseksi maalattu rosoinen tiiliseinä on alkuperäinen. Helena ja Kimmo Vaahtoluodon mukaan seinä on osoittautunut myös akustisesti oivalliseksi. Äänet eivät kimpoile siitä kuten levyseinästä.
Valkoiseksi maalattu rosoinen tiiliseinä on alkuperäinen. Helena ja Kimmo Vaahtoluodon mukaan seinä on osoittautunut myös akustisesti oivalliseksi. Äänet eivät kimpoile siitä kuten levyseinästä.

Vuosikymmenten ajan punatiilisen sähkölaitoksen höyryturbiini jauhoi Savonlinnan Haislahden rannassa sähköä koko kaupungin tarpeisiin.

Nyt Helena ja Kimmo Vaahtoluoto sytyttävät samoihin tiloihin rakennetussa kodissaan kynttilän ja istahtavat olohuoneensa sohvalle.

Vaikka ollaan keskustassa, olohuone on hiljainen. Vuonna 1908 valmistuneen rakennuksen puoli metriä paksu tiiliseinä erottaa Vaahtoluotojen kodin naapurihuoneistosta, ja ulkoseinillä on paksuutta noin 70 senttimetriä.

Joku voisi olla harmissaan siitä, että vaikka Saimaalla järvimaisemaa riittää, juuri tämän talon kohdalle sitä ei ole osunut — siitä huolimatta, että Pihlajaveden ranta on vain 60 metrin päässä. Isäntäväkeä ei häiritse, vaikka järvinäkymän peittää kerrostalo.

— Se on hinta siitä, että saamme asua täällä näin rauhassa. Ulkomaailmasta meille kuuluvat vain kirkonkellon soitto ja höyrylaivojen huuto, ja nekin ainoastaan terassille. Meille tämä on unelma.

Keittiön leveästä ikkunasta näkyy japanilaishenkinen kallioseinämä, jonka juureen sähkölaitos aikanaan rakennettiin. Uurteisen kivipinnan katselu on mindfulnessia parhaimmillaan. Se rentouttaa vähintään yhtä paljon kuin se puuttuva järvimaisema.

Soila Puurtinen

Vaikka ollaan Saimaan äärellä, järveä ei näy. Keittiön ikkunasta avautuva kalliomaisema on vähintään yhtä rauhoittava.
Vaikka ollaan Saimaan äärellä, järveä ei näy. Keittiön ikkunasta avautuva kalliomaisema on vähintään yhtä rauhoittava.

Soila Puurtinen

Kylpyhuoneessa on ajattomat sävyt, jotka löytyvät myös rakennuksen takaa kallioseinämästä.
Kylpyhuoneessa on ajattomat sävyt, jotka löytyvät myös rakennuksen takaa kallioseinämästä.

Syksyisin maiseman täydentää kallion äärelle viety yksinkertainen kynttilälyhty.

— Kallion kupeessa oleva katettu terassi on meille yksi lisähuone, niin paljon sitä käytetään. Sinne mennään vilvoittelemaan saunasta, mutta yhtä hyvin siellä grillaillaan ja syödään hyvin, kertoo ruoka-alalla työskentelevä pariskunta.

— Ja onhan meillä vene tuossa rannassa, jolla lähteä ihailemaan Saimaata.
Kaupan päälle pariskunta sanoo saaneensa mukavat ja yhteen hiileen puhaltavat naapurit.

— Kesä aloitetaan aina yhteisillä talkoilla ja kuohuviinillä! Se on ihana tapa. Meillä on samanlainen käsitys siitä, miten paikat pidetään kunnossa, joten hommat sujuvat yhteisymmärryksessä, Helena Vaahtoluoto kiittelee.

Soila Puurtinen

Takapihan terassi kallion katveessa on kovassa käytössä. Vaahtoluodot pitävät sitä oikeastaan yhtenä lisähuoneena.
Takapihan terassi kallion katveessa on kovassa käytössä. Vaahtoluodot pitävät sitä oikeastaan yhtenä lisähuoneena.

Omakotitalosta ensin vuokralle, ja sitten unelma löytyi

Entinen sähkölaitos on vuonna 1907 arkkitehdiksi valmistuneen helsinkiläisen Ivar Thomén ensimmäisiä töitä.

Ivar oli kolmesta lahjakkaasta arkkitehtiveljeksestä nuorin ja toimi aluksi apulaisena veljensä Valterin arkkitehtitoimistossa, kunnes he perustivat yhteisen arkkitehtitoimiston Helsingin Etelärantaan.

Toimisto piirsi erityisesti pankkeja ja apteekkeja. Veljekset ovat suunnitelleet muun muassa Stockmannin tavaratalon Helsingissä.

Soila Puurtinen

Vuosisadan alussa valmistuneen punatiilisen sähkölaitoksen suunnitteli sama arkkitehti, Ivar Thomé, joka suunnitteli veljensä kanssa myös Helsingin maamerkin, Stockmannin tavaratalon.
Vuosisadan alussa valmistuneen punatiilisen sähkölaitoksen suunnitteli sama arkkitehti, Ivar Thomé, joka suunnitteli veljensä kanssa myös Helsingin maamerkin, Stockmannin tavaratalon.

Soila Puurtinen

Eteinen on erotettu olohuoneesta tilanjakajalla. Kuvan vasemmassa laidassa oleva pilari on alkuperäinen.
Eteinen on erotettu olohuoneesta tilanjakajalla. Kuvan vasemmassa laidassa oleva pilari on alkuperäinen.

Vuonna 2009 Savonlinnan vanhan sähkölaitoksen käyttötarkoitusta muutettiin ja siihen valmistui viisi eri kokoista huoneistoa käsittävä taloyhtiö.

Vaahtoluodot eivät ole yhtiön alkuperäisiä asukkaita. He muuttivat uudenkarheaan huoneistoon seitsemän vuotta sitten.

— Omakotitalomme oli käynyt isoksi, kun lapset muuttivat maailmalle. Myimme sen pois ja asetuimme vuokra-asuntoon keskustaan. Ehdimme asua siellä vain kolme kuukautta, kun tämä asunto löytyi, Helena Vaahtoluoto kertoo.

— Vaimollani oli outo haave: rivitalo keskustasta. Minä epäilin hänelle ääneen, että sellaisen löytyminen mahtaa olla hankalaa. Vaimo väitti, että pitää olla unelmia. Ja sellaisessa nyt sitten asutaan, Kimmo Vaahtoluoto nauraa.

Seiniä koristavat menneiden sukupolvien työt

Muuttaessaan rivitaloon keskellä kaupunkia pariskunta luopui toiveestaan löytää noin sada neliön asunto. Isoon omakotitaloon kertynyt omaisuus olisi mahtunut nykyistä tilavampaan kotiin paremmin.

Vaahtoluotojen nykyisessä kodissa neliöitä on vähän alle 80 kahdessa tasossa.

— Tämä on ollut terveellistä tavarasta luopumisen aikaa. Oikea onnenkantamoinen oli se, kun tytär muutti samoihin aikoihin omakotitaloon. Osa huonekaluista löysi uuden kodin sieltä, Helena Vaahtoluoto kertoo.

Vaimollani oli outo haave: rivitalo keskustasta. — Kimmo Vaahtoluoto

Vaahtoluodot eivät ole sisustusfriikkejä, mutta oli kuitenkin rakkaita esineitä, joista he eivät ole raaskineet luopua.

Sellaisia ovat esimerkiksi Kimmo Vaahtoluodon isän Osmon ja isoisän Jalmarin maalaamat taulut, joita on esillä useassa huoneessa. Molemmat olivat opettajia kuten Kimmokin, sekä käsistään taitavia.

Olohuoneen valkoiseksi maalattua tiiliseinää koristaa myös muutama edesmenneen isän raudasta takoma koriste-esine.

Helena Vaahtoluodolle puolestaan on kerääntynyt enkeleitä ja lasilintuja, jotka ovat pääosin lahjoja puolisolta, lapsilta ja ystäviltä.

Soila Puurtinen

Osmo-isän takorautatyöt koristavat tiiliseinää paremmin kuin taulu, tuumii Kimmo Vaahtoluoto.
Osmo-isän takorautatyöt koristavat tiiliseinää paremmin kuin taulu, tuumii Kimmo Vaahtoluoto.

Soila Puurtinen

Koko ikänsä ruuan parissa töitä tehneen Kimmo Vaahtoluodon puukot ovat käyttöesineitä. Suurin niistä on lahja työkavereilta.
Koko ikänsä ruuan parissa töitä tehneen Kimmo Vaahtoluodon puukot ovat käyttöesineitä. Suurin niistä on lahja työkavereilta.

Soila Puurtinen

Helena Vaahtoluoto keräilee lasilintuja.
Helena Vaahtoluoto keräilee lasilintuja.

Keittiömestarikurssilla 36 vuotta sitten kolahti

Pariskunta on kulkenut yhtä jalkaa jo 36 vuotta. Helsingissä asunut Kimmo ja outokumpulainen Helena tutustuivat toisiinsa keittiömestarikurssilla Kimmo Vaahtoluodon synnyinkaupungissa Kuopiossa.

— Puolen vuoden jälkeen olin jo valmis lähtemään Kimmon mukana Helsinkiin, josta muutimme Savonlinnan Kellarpeltoon 31 vuotta sitten, Helena Vaahtoluoto kertoo.

Ihmettelemme tätä elämän helppoutta edelleen. — Helena Vaahtoluoto

Yli kolmenkymmenen omakotitalossa asutun vuoden jälkeen Vaahtoluodot ovat olleet yllättyneitä rivitaloasumisen vapaudesta.

— Voi vain tulla ja mennä ja jättää asunnon odottamaan. Ihmettelemme tätä elämän helppoutta edelleen, Helena Vaahtoluoto huokaisee.

Soila Puurtinen

Savonlinnalaiset Helena ja Kimmo Vaahtoluoto ovat ihastuneet vanhaan sähkölaitokseen rakennetun kotinsa hiljaisuuteen. Entiset omakotiasujat jaksavat edelleen ihmetellä myös rivitaloasumisen vaivattomuutta.
Savonlinnalaiset Helena ja Kimmo Vaahtoluoto ovat ihastuneet vanhaan sähkölaitokseen rakennetun kotinsa hiljaisuuteen. Entiset omakotiasujat jaksavat edelleen ihmetellä myös rivitaloasumisen vaivattomuutta.

Soila Puurtinen

Portaikon puolivälissä on parvi, joka miellyttää erityisesti lapsenlapsia.
Portaikon puolivälissä on parvi, joka miellyttää erityisesti lapsenlapsia.

Perheen kolme lasta ovat kasvaneet ja lähteneet omille tahoilleen Keski-Suomeen ja Saksaan. Lapsenlapsiakin on.

— Lisäksi käymme usein katsomassa Outokummussa asuvia iäkkäitä vanhempiani. Joten lähtemisiä riittää, Helena Vaahtoluoto sanoo.

Kävelylenkki, sauna ja sohva ovat arjen nautintoja

Vaahtoluotojen työpäivät ovat hektisiä ja vievät mehut, joten illat on rauhoitettu kotona ololle.

— Harrastamme kävelyillä käymistä. Yleensä teemme ”linnan lenkin”, joka vie Olavinlinnan kautta Kalkkuinniemeen ja sieltä pääkirjasto Joelin kautta takaisin.

— Tähän lenkkiin emme kyllästy koskaan. Maisema on joka päivä erilainen. Välillä käymme verestämässä muistoja Kellarpellon lenkkipoluilla.

Kotiin tultua lämpiää sauna, melkein joka ilta.

Ja saunan jälkeen käperrytään siihen kaikkein mukavimpaan paikkaan, joka kotoa löytyy. Nimittäin olohuoneen ison kulmasohvan syliin.

— Tällaisista ihan tavallisista, arkisista asioista me nautimme kaikkein eniten.

Missä?

Savonlinnan Haislahdessa.

Mikä?

Noin 80 neliön rivitaloasunto vuonna 1908 rakennetussa entisessä sähkölaitoksessa.

Kuka?

Helena ja Kimmo Vaahtoluoto.

Miksi?

Helena pääsi toteuttamaan haaveensa rivitalokodista keskustassa.