Teatteriarvostelu: Kyminlinnan kesäteatterin Lokki kaipaisi ilmaa siipiensä alle

Ari-Pekka Lahti: Lokki. Ohjaus Heini Salopelto. Kapellimestari Marko Taipale. Rooleissa Vesa Markkanen, Heidi Paukkunen, Ari-Pekka Rajamäki, Lotta Aaltonen, Arttu Laitinen, Vilma Hedin, Vega Vantola, Jere Koivula, Juho Purola ja Venla Pykäläinen. Karhulan työväennäyttämön ensi-ilta Kyminlinnan kesäteatterissa 15.7.

Karhula työväennäyttämö

Lotta Aaltonen esittää näyttelijän urasta haaveilevaa nuorta Niinaa. Arttu Laitinen on melko kuuluisa näytelmäkirjailija Trigorin. Niina rakastuu palavasti ja itsensä polttavasti.
Lotta Aaltonen esittää näyttelijän urasta haaveilevaa nuorta Niinaa. Arttu Laitinen on melko kuuluisa näytelmäkirjailija Trigorin. Niina rakastuu palavasti ja itsensä polttavasti.

Karhulan työväennäyttämön edustajat ovat kertoneet monella suulla juhlavuoden hankkeita riepotelleesta epäonnesta. Myttyyn menneisiin suunnitelmiin viittaa myös ohjaaja Heini Salopelto vielä lopulta valitun Lokin käsiohjelmassa. Olisikin tosi mukavaa, jos nyt voisi julistaa, että teatteri pääsi vaikeuksien kautta voittoon.

Ihan sellaisia kehuja ei silti valitettavasti voi jakaa. Ainakaan vielä ensi-illassa Lokki ei saanut riittävästi ilmaa siipiensä alle. Katsoja joutui liian pitkään kyselemään, keitä näytelmän henkilöt oikein ovat, mikä on kunkin tehtävä kokonaisuudessa ja mikä heidän toimintaansa motivoi. Kun henkilöt jäävät ulkokohtaisiksi, heidän tarinansa lakkaa kiinnostamasta, ja esitys tuntuu sitten etenevän kovin verkkaisesti.

Ari-Pekka Lahden Lokki mukailee Anton Tšehovin klassikkoteosta varsin pitkälle.

Silti Lokilla oli myös hetkensä. Erityisesti Lotta Aaltosen ja Arttu Laitisen kahden hengen kohtauksissa oli luontevuutta ja voimaa. Aaltonen näyttelijän urasta unelmoivana tyttösenä sirkuttaa ja hehkuu Laitisen tulkitseman kuuluisan näytelmäkirjailijan ympärillä, ja kirjailija on varsin oivaltava sekoitus asemansa tietävää mutta nuoren naisen ihailusta hämmentyvää ja sitä hyödyntävää miestä.

Ari-Pekka Lahden Lokki mukailee Anton Tšehovin klassikkoteosta varsin pitkälle. Monet henkilöt ovat suoraan tai mutkan kautta toisensa kaimoja ja kaltaisia. Siinä missä Tšehovilla on surunsa takia mustiin pukeutuva Maša, Lahdella on punkkariuttaan mustaa suosiva Masa. Teemat, aihelmat ja symbolit osuvat yksi yhteen: sukupolvien yhteentörmäys ja vastarakkautta löytämätön rakkaus, taiteilijuus ja se lintu.

Myös repliikit soljuvat Tšehovin tahdissa. Tapahtumat ovat kuitenkin kielenkäyttöä myöten nykypäivässä, niin että esimerkiksi Donald Trump vilahtaa mukana.

Kyminlinnan näytelmä on jopa sijoitettu Kotkaan. Paikallisen tunnun tuomisesi riittäisivät maininnat merestä. Nyt kaikki Hirssaaaret ja muut paikannimet vain kuormittavat tekstiä.

Lokki kertoo myös teatterin tekemisestä, ja yksi osa esitystä on näytelmän henkilöihin kuuluvan nuoren kirjailijan näytelmän tuominen lavalle. Lisäksi tietysti roolihenkilöt esittävät toisilleen jotakin, kuka parempaa ihmistä, kuka menestyneempää taiteilijaa.

Esittämisen kerroksellisuus on haaste, jonka Lokin työryhmä paikoin selättää ja toisin paikoin ehkä ei. Varsinkin huonouden ilmaisu on vaikeaa, sen kun pitäisi yhtä aikaa peilata huonoutta mutta olla olematta tylsää.Hyvää: Niinan ja Trigorinin kohtaukset (Lotta Aaltonen ja Arttu Laitinen) Koskettava on esimerkiksi laulu Sinua, sinua rakastan.

Huonoa: Liikaa ulkokohtaista pontevuutta.

Erityistä: Karhulan työväennäyttämön 120-vuotisnäytelmä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet