Pääkirjoitus: Työtä ei pidä sitoa yksien seinien sisälle

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on käynnistänyt selvityksen, voisiko puolustushallinnon kaikkia tehtäviä sijoittaa nykyistä hajautetummin. Myös elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) selvittää samaa asiaa. Kun keskustalainen ministeri päättää tehdä hajasijoittamisselvityksen, se tuskin yllättää kovin monia. Kaikkosen ja Kulmunin avauksia ei kannata kuitenkaan tyrmätä pelkkänä politikointina liian kevyesti.
Suomessa on puhuttu hajasijoittamisesta paljon, ja jotain on tehtykin. Kun virastoja on siirretty pakolla pääkaupungista maakuntiin, on syntynyt enemmän pahaa mieltä kuin onnistuneita muutoksia. Esimerkkinä tästä käy lääkevirasto Fimean siirto Helsingistä Kuopioon.
Kulmunin ja Kaikkosen selvityksissä työn sidonnaisuutta paikkaan käsitellään kuitenkin laajemmin. Se on tarpeen aikana, jolloin esimerkiksi asiantuntijatyön sitominen yksien seinien sisälle ei ole järkevää.
Jos valtio antaa asiantuntijatyötä tekeville osaajilleen mahdollisuuksia vapauttaa työn paikasta, puhutaan isosta henkilöstöpoliittisesta muutoksesta. Silloin pitää linjata muutakin, esimerkiksi johtamista. Digitaalisuus antaa paljon mahdollisuuksia. Niitä ei ole valtionhallinnossa vielä hyödynnetty läheskään täysimääräisesti.
Puolustushallinnon palveluja tavallinen kansalainen ei juurikaan tarvitse. Asevelvollisuuden suorittaminen ja reservin harjoitukset toki vaativat aina paikkansa.
Sen sijaan muissa valtion toiminnoissa olennaista olisi sijoittaa asiakaspalveluja mahdollisimman laajalle. Palvelut ovat ihmistä varten, ja usein kansalaiset tarvitsevat myös fyysisesti saavutettavaa palvelua. Esimerkiksi Kelan toimistojen sijainnilla on merkitystä.
On asiakaslähtöistä pakkosijoittaa tärkeitä palveluja lähelle niitä tarvitsevia. Sen sijaan on nykyaikaista antaa asiantuntijatyön kulkea tekijänsä mukana.