Pääkirjoitus: Lapsiystävällisyys pitää muistaa aina — Oma perhe on ponnistusalusta elämään, mutta kaikki ovat kasvattajia

Lapsen oikeuksiin kuuluu saada taustaansa huomioimatta tasavertainen mahdollisuus olla lapsi, saada huolenpitoa ja turvaa kasvaessaan aikuiseksi. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus on voimassa lakina. Se muistuttaa, että mikään taho ei vastaa lasten oikeuksien toteutumisesta yksin. Lapsen oikeuksien huomiointi ei ole yksin vanhempien eikä yksittäisen viranomais- tai hallinnontahon tehtävä.

Suomen Unicef lähtee purkamaan kokonaisuutta maakuntatasolta. Lapsen oikeuksia reunustavat useat asiat, kuten toimeentulo, asuminen sekä varhaiskasvatus ja koulutus. Maakuntien jälkeen katsotaan kuntien ratkaisuja. Ovatko lapset ja heidän oikeutensa kirjattu esimerkiksi kuntastrategiaan?

Ikäihmisten hoivan taso ja maan ikärakenteen vanheneminen on arvokeskustelussa usein, eikä turhaan. Myös he lasten tavoin ovat huolenpidosta riippuvainen ryhmä.

Elämän kulussa ei kuitenkaan pitäisi asettaa näitä kahta ryhmää vastakkain. Olisi turmiollista unohtaa, että lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijät.

Kouluvuoden alkaessa voi miettiä, miten lapsen oikeudet toteutuvat lähiyhteisössä. Onko viivyttelemättä esimerkiksi ratkaistu se, että lapset saavat hoitoa ja koulutusta tiloissa, jotka ovat terveet ja ajanmukaiset? Tämä pitäisi toteuttaa automaattisesti ylitse muiden tarpeiden, sillä terve elinympäristö on lapsen oikeus.

Oma perhe on lapsen elämän ponnistusalusta. Mutta samalla tapaa jokainen aikuinen on myös kasvattaja, niin yksilönä kuin päätöksentekijänä. Lapsiystävällisyys pitää muistaa aina lapsuuden suojelemiseksi.

Luetuimmat

Kommentoidut