Pääkirjoitus: Politiikan yksituumaisuus on jäänyt taakse

Korona rauhoitti suomalaisen politiikan hämmentävällä voimalla maaliskuussa. Kun tauti alkoi levitä, poliitikot keskittyivät koronan kuriin saamiseen ja epidemian vaikutusten minimoimiseen. Yhteinen vihollinen yhdisti hallituksen ja opposition.

Vihollinen on yhä olemassa. Etenkin Euroopan ulkopuolella pandemia pahenee. Kotimaassa politiikan harmonia on kuitenkin kadonnut. Eduskunnassa riideltiin ennen lomia, ja koronan jälkihoidosta taitetaan peistä.

Onkohan kaikkeen eripuraan varaa? Suomi velkaantuu koronan vuoksi ennätystahtia. Velkamäärä karkaa ennätyslukemiin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki meni lausumaan, ettei velkaantumisesta kannata hirveästi huolestua, koska valtiot eivät koskaan maksa velkojaan kokonaan pois. Tämä lausunto sytytti sanasotaa siitä, miten velkaantumiseen pitäisi suhtautua.

Yhteisiä vihollisia Suomella on jatkossakin. Yksi niistä on talouspeikko. Koronaa on lääkitty ihan oikein elvytystoimin, joihin on tarvittu lainarahaa. Pitkässä juoksussa suomalaisia kuitenkin painaa ikääntyminen ja sen aiheuttama sosiaali- ja terveydenhuollon menojen paisuminen. Aktiivitöitä tekeviä veronmaksajia on entistä vähemmän, ja veroilla rahoitettavia palveluja tarvitaan entistä enemmän. Huoltosuhteen huono kehitys synnyttää kestävyysvajetta. Korona ei aiheuttanut kestävyysvajetta, mutta se heikensi mahdollisuuksia tulla toimeen sen keskellä.

Poliitikoilta toivoisi heti lomien jälkeen selkeitä suunnitelmia siitä, miten tulevaisuuden Suomea rakennetaan. Ei olisi pahitteeksi, jos tuota näkemystä yritettäisiin muodostaa poliittisesti mahdollisimman laajasti. Asiantuntijoita pitäisi käyttää, tarttua mahdollisuuksiin ja luopua sellaisesta, johon ei ole 2020-luvulla enää perusteita.

Maailma muuttuu pysyvästi koronan myötä. Myös Suomen pitää pystyä uudistumaan.

Pekka Lakka

pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Uusimmat uutiset