Pääkirjoitus: Miehet ja naiset elävät vielä eri maailmoissa

Torstaina tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomeen valittiin ensimmäinen presidentti, Kaarlo Juho Ståhlberg. Toistaiseksi ainoa naispresidentti, Tarja Halonen, oli Suomen 11. presidentti vuosina 2000—2012.

Virassa ollessaan Halonen sai pieniltä tytöiltä kirjeitä, joissa kysyttiin, voiko nainen edetä urallaan mihin tahansa tehtävään. Halonen oli ja on yhä sitä mieltä, että pitää voida.

Halonen pohti, ovatko naiset ja miehet poliittisina päättäjinä erilaisia. Hän arveli, että naiset saattavat tässä historiallisessa tilanteessa tehdä päätöksiä moniulotteisemmin, joskaan tieteellistä näyttöä asiasta ei ole.

Halosen viittaus historialliseen tilanteeseen on kiehtova. Se on ymmärrettävissä niin, että naisen ja miehen erilainen tapa tehdä päätöksiä ei jatku hamaan tulevaisuuteen. Sitten, kun naisilla ja miehillä on ilman sukupuolen tuomaa rajoitusta mahdollisuus tehdä omaksi kokemiaan asioita, he alkavat myös nähdä maailman päätöstensä taustalla samalla tavalla.

Kun yhteiskunnan perhepolitiikka ja asenteet muuttuvat niin, että mies ja nainen ovat perheen ja työuran yhteensovittamisen kannalta samassa tilanteessa, kun naisministerin jääminen äitiyslomalle ja miesministerin jääminen hoitovapaalle on arkea, kun naisten vähättely on kitketty kaikilta yhteiskunnan portailta — silloin ei päättäjien sukupuolella ole väliä. Mutta siihen on vielä matkaa.

Halosen mielestä naisten asemasta huolehtiminen on sitäkin, että tsempataan poikia. Ajatus on hyvä. Poikia ja tyttöjä pitää tukea yksilöllisesti eikä huoli pojista saa johtaa siihen, että pojille järjestetään kirietua tyttöjen kustannuksella.