Lukijalta: Teatterin antama kuva satamajätkistä ei edusta satamatyön arkea

Automaatioasentaja Erkko Horttanainen koplasi kirjoituksessaan (KySa 5.3) kotkalaiset satamajätkät ja kaupunginteatterin esitykset. Tiedossani ei ole, että genre ”kotkalaiset satamajätkät” olisi ollut kaupunginteatterin Horttanaisen mainitsemissa viihdepläjäyksissä. Kaupunginteatterissa on esitetty satamaa viihteen keinoin, johon satamajätkät on naiivina ja epätodellisina yhdistetty, eivätkä ne edusta käsitystä satamajätkistä ja satamatyön arjesta.

Kantasatama kätkee todellista draamaa, joka ajoittuu 1949 vaaran vuosiin, jolloin taisteltiin Kotkan satamajätkien sieluista ja Suomen itsenäisen valtion olemassaolosta, kun kommunistien masinoima sosiaalidemokraatteja edustava työkonttorin hoitaja yritettiin murhata Kantasatamassa. Asia pidettiin salassa, koska asia oli poliittinen. Vuoden 1918 tapahtumat olivat vielä liian lähellä. Aihetta sivusin viime kesänä tuottamassani Kantasataman produktiossa.

Allekirjoittanut on käsikirjoittanut ja tuottanut useita satamajätkiä koskevia produktioita työn ja arjen näkökulmista. Satamatyö ei ollut viihdettä. Tavoitteena on ollut informoida kotkalaisia omasta menneisyydestään ja kaupungin historiasta, jossa satamajätkien panos on ollut merkittävä. Aiheesta kirjoittamani artikkelin on Suomen Museovirasto noteerannut ja taltioinut kansalliselle wikipedia-sivustolle kategoriaan ”Aineeton kulttuuriperintö”.

Cameron Sawyer käytti taitavasti hyväkseen kotkalaisia ”hyödyllisiä idiootteja”, kun hän lanseerasi Kantasatama-suunnitelmansa, jota nyt toteuttavat muunnettuna pakon edessä veronmaksajien rahoilla osittain samat höynäytetyt vahvistettuna uusilla sankareilla. Farssi on yksi teatteriviihteen muodoista, jota Erkko Horttanainen ei ehkä hyväksyisi? Olisiko nyt farssin aika?

Carl-Gustav Walldén, Kotka