Lukijalta: Neuvostovasallit hutkittavina—Jukka Seppisen tutkimusten –”hutkimusten”– julkaiseminen osoittaa, että sananvapaudesta ei ole tasavallassamme puutetta

Historiantutkija, valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallio (s.1944) on julkaissut monta kirjaa todistellakseen, että Urho Kaleva Kekkonen (1900–1986) oli poliitikkona täysi kelmi ja presidenttivuosinaankin Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n agentti.

Rautkallion kollega, diplomaattiuransa jälkeen monta kirjaa ahkeroinut valtiotieteen tohtori Jukka Seppinen (s. 1945) ei ole syyllistänyt UKK:ta KGB:n agentiksi. Sen sijaan hän on kokenut olleensa UKK:n luottodiplomaatti ulkoministeriössä, jonka palveluksessa oli joukoittain KGB:n talutusnuorassa työskennelleitä kollegoita.

Kirjojen painoarvosta todistaa se, että hutkitut eivät ole välittäneet perätä kunniaansa.

Uudessa kirjassaan (Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen. Minerva 2019) Seppinen leimaa Mauno Koiviston (1923–2017) lisäksi monia keskustapoliitikkoja ja UM:n ansioituneita virkamiehiä ja suurlähettiläitä KGB:n juoksupojiksi. Likimain ainoaksi päteväksi ja ”länsimieliseksi” UM:n palkolliseksi Seppinen kuvailee jälleen itsensä. Kotkan kaupungin Ruotsinsalmi-projektin pääsihteerivuosien (1987–1990) jälkeen ura UM:ssä kuitenkin päättyi – Seppisen mielestä sen takia, ettei hänellä ollut KGB-sertifikaattia! Ruotsinsalmi-tapahtumissa Seppinen aisti tiettyä Kotka-henkeä, jota oikein hyödyntämällä sodissa menetetty Karjala olisi jo saatu takaisin. Hän lienee ollut ainoa, joka sai tuollaisia väristyksiä.

Seppinen on nimennyt kaikki kirjansa tutkimuksiksi. Yhtä hyvin perustein niitä voisi kutsua ”hutkimuksiksi”. Mauno Koivistoa, UM:n ”rappiovirkamiehiä”, Supon Seppo Tiitistä ja muutamia poliitikkoja hän hutkii uusimmassa päästössään oikein olan takaa. Esimerkkejä: Seppisen mukaan ”neuvostouskovainen” Koivisto ulkoisti päätöksentekonsa Kremliin, kuunteli katkeraan loppuun asti KGB:n vanhoillista siipeä ja oli umpisokea neuvostovasalli. Seppo Tiitinenkin rakasti Neuvostoliittoa yli kaiken.

Seppisen tutkimusten –”hutkimusten”– julkaiseminen osoittaa, että sananvapaudesta ei ole tasavallassamme puutetta. Kirjojen painoarvosta todistaa se, että hutkitut eivät ole välittäneet perätä kunniaansa.

Mitä kaikkea saisimmekaan tietää, jos Seppinen paneutuisi tutkimaan vaikkapa USA:n nykyisen presidentin Donald Trumpin ja Englannin pääministerin Boris Johnsonin sanomisia ja tekemisiä!

Jukka Vehkasalo ja Olli Muinonen, Kotka