Lukijalta: Urheilun ja politiikan erillisyys on roskaa

Helsingin Sanomat kertoi jalkapalloilija Riku Riskin päätöksestä kieltäytyä matkasta ihmisoikeusrikoksista tunnettuun Qatariin ja haastatteli hollantilaista Oeki Hoekemaa, joka osallistui Argentiinan sotilasdiktatuurin vastaiseen boikottiin 1978. Hänen mielestään Riskille tulisi pystyttää patsas.

Yleisen puheen urheilun ja politiikan erillisyydestä Hoekema leimasi roskaksi. Urheilussa on aina politiikkaa, koska yhteiskunnalliset ulottuvuudet ovat niin moninaiset, eikä urheilu ole poikkeus. Muutkin elämänalueet kytkeytyvät politiikkaan, vaikkapa uskonnot ja kirkot.

Politiikkaa on myös osallistuminen. Myös suomalaiset joutuivat Saksassa 1936 Hitlerin pelinappuloiksi. Jotten vääristä historiaa, lisään, että kyse oli niin sanotuista porvariurheilijoista. ”Työläisillä” oli omat kisat, osin erikseen sosiaalidemokraateille ja kommunisteille, spartakiadit.

Suomen olympiaisännyys siirtyi vuodesta 1940 vuoteen 1952. Tarve osoittaa kuulumista kansakuntana kansakuntien joukkoon ja kohottaa itsetuntoa hävityn sodan jälkeen naapurin varjosta huolimatta oli valtava. Siihen nähden kilpailullinen menestys oli sivuseikka.

Hannu Eklund, Kotka