Lukijalta: Aivan kuin rosvojoukko olisi käynyt metsätöissä Ristinkalliolla

Kulttuuritieksikin mainitun Vanhan Viipurintien lyhyellä osuudella Ristinkallio-Tavastila on nähtävissä kaikki vallitsevat metsänkäsittelytavat. On puupeltoja, joissa yhden puulajin kasvattamisella tavoitellaan maksimaalista tuottoa. On avohakkuun jälkeistä tukkoista tiheikköä, jonne metsän kruunupääkin takertuisi sarvistaan. Mutta on myös jatkuvan kasvatuksen luonteista metsää, jossa puulajit kasvavat rinnakkain, joskin eri-ikäisyyttä puuttuu.

Suojelumetsääkin löytyy tienlaidasta. Eräs määritelmä vanhalle metsälle kuuluu: kolmasosa kasvavaa, kolmasosa pystyyn kuollutta, kolmasosa maapuuta. Suunnassa ollaan, jos aika saa tehdä työtään.

Räikein näkymä avautuu suojelumetsän ympärillä. Aivan viime aikoina tapahtunut massiivinen puunotto on tärvellyt maiseman, kuin rosvojoukko olisi käynyt metsätöissä. Maisemaa koristamaan on jätetty jokunen lahopökkelö, irvokkaasti monimuotoisuutta edustamaan. Maan muokkaustakin on kokeiltu, kivet ja kannot käännetty nurinniskoin, kuin metsän vihaaja olisi saanut mielitekonsa päätökseen.

On tietysti oikein, että hakkuut tuodaan kaikessa karkeudessaan ihmisten kulkuteiden varsille. Muistutuksena siitä, että näin toimitaan kaikkialla Suomessa, ja kiihtyvään tahtiin. Metsä on ensisijaisesti ihmiselle raaka-aine varasto, ei kasvien ja eläinten koti.

Heikki Pennanen, Tavastila