Lukijalta: Lähi-idän ongelmat odottavat ratkaisua—Mitä tapahtuu, jos miljoonat kouluttamattomat ja turhautuneet nuoret lähtevät liikkeelle?

Kun keväällä 2011 useiden Lähi-idän valtioiden yli vyöryi Tunisiasta alkanut kansannousu, joka tunnettiin arabikeväänä, odotukset olivat suuria. Sosiaalinen media ja muu julkisuus toivat tietoa maista, joissa elämää leimasivat avoimen tiedotuksen sijaan sitkeät monarkiat, uudistuskyvyttömät hallitukset, korruptio, horjuva talous ja kaverikapitalismi sekä jyräävä turvallisuuskoneisto.

Valtauskonto islam nähtiin pelkästään radikaalina, konservatiivisena ja kyvyttömänä uudistuksiin. Nykyisen konfliktin taustalla ovat myös ensimmäisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat, osmani-imperiumin hajoaminen sekä Britannian ja Ranskan salainen sopimus, jolla pitkälti nykyiset rajat vedettiin. Tällöin ei piitattu etnisistä rajoista ja esimerkiksi kurdit jäivät ilman valtiota.

Isiksen nujertaminen ei poistanut pinnan alla kyteviä ongelmia.

Israelin valtion syntyminen ja palestiinalaispakolaiset synnyttivät tilanteen, jossa vieläkään ei ole ratkaisua. Samanaikaisesti unohdetaan, että juuri Lähi-idässä ovat syntyneet maailman ensimmäiset siviilisaatiot ja kulttuurit, samoin kuin missä kolmen monoteistisen uskonnon syntysijat löytyvät ja jotka ovat myös eläneet monilla paikoilla rinnakkain sovussa historian aikana.

Muutamia ratkaisemattomia kysymyksiä odottaa ratkaisuaan. Miten Syyrian kriisi etenee, Israelin ja Palestiinan kysymys ratkeaa, Libanonin hauras rauha pysyy ja miten alueella vaikuttavat suurvallat Turkki, Iran ja Saudi-Arabia seuraavat jokaista askelta. Isiksen nujertaminen ei poistanut pinnan alla kyteviä ongelmia. Yksi on islamilaisen maailman sisällä oleva yli 10 prosentin siialainen vähemmistö, joka ulottuu Iranista Syyrian kautta Etelä-Libanoniin. Pohjois-Afrikassa kiista liittyy liberaaliin ja konservatiiviseen tulkintaan islamista. Kristityt vähemmistöt ovat olleet uhattuina paeten muun muassa Syyriasta, Egyptistä, Irakista ja palestiinalaisalueilta.

Lähi-idässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun USA:n presidentti lähettää yhden Twitter-viestin, tuhannet rauhanturvaajat Lähi-idässä nostavat heti valmiuttaan. Kun Jemenissä kuolee satoja siviilejä, syrjitty jesidi-vähemmistö yrittää saada ääntä kuuluviin ja Gazasta lentää raketteja Israelin puolelle, niin maailman mielenkiinto on muualla. Suuret ratkaisemattomat ongelmat saavat turhautumista aikaan lisää ja mitä tapahtuu, jos maissa olevat miljoonat kouluttamattomat ja turhautuneet nuoret lähtevät liikkeelle? Ongelmat murentavat valtioiden vakautta ja sisäistä turvallisuutta.

Samanaikaisesti taustalla tehdään työtä ja etsitään poliittisia ratkaisuja. Ongelmana on luottamuksen puute niin suurvaltoja, omia hallituksia kuin kansainvälisiä toimijoita kohtaan. Israel rakentaa turva-aitaa pohjoiselle rajalleen, Syyriassa Assadin hallinto ei kaatunut ja Libanonissa perustuslaissa on 18 ryhmää ja väkimäärä on laskettu viimeksi 1930-luvulla, jotta kylmä rauha ei kylmenisi vielä lisää. Siitä huolimatta elämä jatkuu. Lapset menevät kouluun missä se on mahdollista, nuoret parit naimisiin ja juhlia vietetään. Vanhukset seuraavat auringonlaskua ja nuoret rakastavaiset istuvat katujen varsilla.

Lähi-itä ei ole vain kaaosta ja köyhyyttä, kapinaa ja katkeruutta, kovaa asennetta ja kivittäviä nuoria. Monin paikoin elää toivo paremmasta. Sen takia ollaan valmiita tekemään kompromisseja ja etsimään uusia avauksia. Jotakin tästä kertoi libanonilainen maroniitti-kristitty. Hän asui 2000-luvun alussa muutaman vuoden Israelissa, mutta palasi takaisin Libanoniin. Hän kertoi viime vaaleissa äänestäneensä Hizbollahia. Syynä on se, että Hizbollahin vaikutus suojelee myös Etelä-Libanonin kristittyjä.

Teuvo V. Riikonen

Kirjoittaja on mikkeliläinen kirjailija ja toiminnanjohtaja, joka palvelee neljättä kertaa Lähi-idässä kriisinhallintajoukoissa.

Kommentoidut