Lukijalta: Leninin patsas pitäisi viedä museoon ja puistosta tehdä Muistojen puisto

Marraskuun 30. päivän aamuna 1939 Kotkan lennättimessä – Koulukatu 25 – Elsi odottaa 7-vuotiaan Tertun kanssa puhelua miehelleen Lietolle Helsinkiin. Vaikka puhelua ei yhdistetä, yhä he odottavat. Äkkiä lähellä räjähtää. Lennätinhuone peittyy siniseen savuun. Neuvostoliitto on hyökännyt ja aloittanut talvisodan Kotkassa sotarikoksella – siviiliväestön lentopommituksella.

Siviilien puheluita ei yhdistetty, sillä myös Helsinkiä pommitettiin. Virkailijoita oli kielletty tämän kertominen. Ilmavalvonta ei antanut hälytystä, kaupunkilaisia ei varoitettu eikä ohjattu pommisuojaan. Ilman sodanjulistusta vihollinen ”Molotovin leipäkoreineen” pääsi varkain kaupungin ylle.

Marraskuun 30. Kotkassa ilmeisesti menehtyi viisi väestönsuojelumiestä ja Tiutisessa sai surmansa kaksi asukasta. Tiltu ilmoitti Moskovan radiossa neuvostovoimien pommittaneen ”Tiutisen kaupungin lentokenttää.” Kotkalaisista 68 prosenttia oli pakotettu poistumaan ja 6 500 jäi jatkamaan välttämätöntä työtä.

Jäänmurtaja Tarmo sai tammikuussa 1940 osuman messin kohdalle, jossa miehistö oli ruokailemassa. Tällöin 39 kuoli ja 11 haavoittui. Kotka joutui Talvisodassa toistuvien ilmapommitusten kohteeksi. Niissä tuhoutui 22 rakennusta ja 42 kotkalaista menehtyi.

Talvisodassa Neuvostoliitto pudotti Suomeen 55 000 räjähdys- ja 42 000 palopommia, joilla surmattiin noin 1 000 ja haavoitettiin noin 2 000:ta siviiliä. Varsinkaan naisten ja lasten henkisiä vaurioita ei osata edes kuvitella. Rakennuksia tuhoutui täysin yli 700. Jatkosota olisi pian oma lukunsa.

Kohtuullista on, että Leninin patsaalle varataan tila maakuntamuseon kokoelmissa.

Entisen lennättimen läheisyydessä Kotka kunnioittaa patsaalla ja nimikkopuistolla Leniniä, Stalinin edeltäjää, Neuvostoliiton ikonia. Patsashankkeen paikalliset junailijat kertoivat, kuinka pystin hankinta 1970-luvun lopussa masinoitiin SKP–NKP-puoluesuhteilla ja Lenin – stalinismin perinteiden mukaan – muilutettiin kotkalaisille miehitetyn Viron pääkaupungin Tallinnan ”ystävyyskaupungillisena lahjana”. Sen paremmin lahjan muodollinen ”antaja” kuin ”lahjan” saajakaan ei voinut kieltäytyä tarjouksesta.

Talvi- sekä jatkosodan ilmapommituksissa kuolleilla kotkalaisilla tai kymiläisillä lapsilla, naisilla ja miehillä ei ole puistoa, ei edes muistomerkkiä. Tällaista kunnioitusta eivät ole saaneet myöskään ne tuhannet Karjalan ja Suomenlahden saarien evakot, jotka häädettiin kodeistaan ja asettuivat Kotkan sekä Kymin/Karhulan alueelle.

Kohtuullista on, että Leninin patsaalle varataan tila maakuntamuseon kokoelmissa. Puisto, jonka paikkeille ensimmäiset pommit putosivat, nostetaan talvi- ja jatkosodassa surmansa saaneiden siviilien ja Karjalan evakoiden Muistojen Puistoksi. Sekä kotkalaiset että kymiläiset pommituksissa surmatut siviilit nimetään ja he sekä evakot saavat viimein ansaitsemansa Muisteluristin.

Juhani Pekkola, Kotka

Evakon lapsi, sosiologian dosentti

Luetuimmat