Lukijalta: Ruokajono syntyy tarjonnasta

Kotka–Kymin seurakunnan diakonissa Elina Virmakoski esitti (KySa 9.1.) ruoanjakotarpeen poistamiseksi perusturvan nostoa. Epäilen tehoa. Tarjonta ylläpitää kysyntää, ilmaisruoka löytää hakijat.

Jonoissa on tuhat tarinaa. Joku saa minimieläkettä tai -työttömyysrahaa, mutta vuokra on korkea. Joku ratkesi ryyppäämään, kun vaimo potki ulos. Joku velkaantui ja masentui muusta syystä. Joku on pihi, suojelee säästöjä tai miljoona-asuntoa ja saa juttuseuraa lääkkeeksi yksinäisyyteen.

Marttyyri ei ole jonottaja eikä jakaja. Moni jopa elämän kolhima pärjää pienellä rahalla. Paljon riippuu elämäntavoista.

Asiaa selvitti HS 30.12. Perustukitaso on huono selitys, se pärjää vertailussa. Professori Juho Saaren mukaan köyhyyttä tai sosiaaliturvan riittävyyttä ei voi mitata jonoilla.

Tekstari kiljui: ”Jonot kasvaa, ei auta hallitus! Isis-naisiin rahaa löytyy.” Aito esimerkki kertoo, että jono taipuu moneen propagandaan. On härskiä väittää, että jonot johtuvat hallituksen ja poliitikkojen haluttomuudesta. Niin maalasivat myös Veikko ja Heikki Hursti. Sitä paitsi syvempi Hursti-missio on uskonlevitys. Jonojen varjolla se on imenyt rahaa myös poliitikoilta eli veronmaksajilta kristilliseen työhön, samoin kuin Pelastusarmeija on jakanut soppaa ja saippuaa, mutta tärkein on Sana. Muistan metelin, joka kaikui Piispalan talon seinistä armeijan rummuista.

Virmakoski myönsi, että jako on osa hengellistä työtä. ”Diakonia on Jumalan rakkautta”, mutta ruoanjako ei todista kirkon hyvyyttä. El Chapo sai omalla sosiaalihuollollaan köyhien tuen. Mafia piti elossa kansan, kansa mafian. Nyt ”Pätkä” viruu vankilassa.

Hannu Eklund, Kotka

Uusimmat uutiset