Lukijalta: Kiitos jasyvä kumarrus fiksulle nykynuorisolle

Olen työn puolesta saanut viisi vuotta olla mukana koulujen ”päättäreissä”. Kun varsat ryntäävät kevätlaitumille ja voin vilpittömästi todeta, että tämä pappa on teistä ylpeä. Pitkä matka on tultu siitä örveltämisestä, tappelemisesta ja övereistä, jota oli ikäisteni nuoruus.

Ensinnäkin teidän kanssa on kiva olla. Harvoin tulee illan aikana niin paljon halauksia, kättelyitä, ylävitosia, rystysiä ja suoria kiitoksia siitä, että tekee työtään ja että on selväpäisenä aikuisena paikalla.

Viina on viisasten juoma ja en tiedä, oppiiko meidän kansa sitä koskaan oikein hallitsemaan, mutta meihin verrattuna siinäkin on edistytty huimasti. Monella on vesipulloja jo tullessa ja niitä osataan pyytää ( niitä muuten jaettiin 300 kpl) itselle tai kaverille, jonka ehkä kannattaa jo siirtyä vesilinjalle. Ja hienoa, että osataan pyytää myös kortsuja ja yleensäkin neuvoja ja apua.

Meidän jäljiltä aamulla kahlattaisi tupakantumpeissa, nykyään on toki sähkötupakka, mutta sekin on paljon vähäisempää. Meidän nuoruudessa tapeltiin käsittämättömän paljon ja minusta on erityisen hienoa, kuinka vähiin väkivalta on jäänyt. Toki sitä nuoren ”sonnin” pitää välillä sarvia kalisuttaa ja vähän kukkoillakin, mutta sellainen järjetön päähänlyöntikisa on onneksi historiaa. Ja suvaitsevaisuudessa toista ihmistä ja vähemmistöjä kohtaan on noustu ihan toisille taajuuksille.

Siihen liittyykin se suurin kiitos. On sanoinkuvaamattoman hienoa, kuinka te välitätte toisistanne. Ketään ei jätetä yksinään kivikkoon tai oksennuksessaan pyörimään, vaan on kävelytetty ja juotettu vettä, oltu olkapäänä tai välissä rauhoittelemassa tilannetta. On osattu pyytää apua kavereilta, vanhemmilta ja meiltä. Kiitos avusta, kun olette hakeneet tai auttaneet järjestämään väsyneen nuoren vanhemmat paikalle.

Olen teistä ylpeä. Kiitos, kun sain olla taas mukana. Kiitos, kun olette.

Tommi Iivonen, Kotka