Lukijalta: Kun sanat satuttavat, on aika ryhtyä tekoihin

Mikä onkaan hajottavampaa ja haavoittavampaa kuin rakkaus? Olkoon kyseessä sitten parisuhde, ystävät tai perhe. Minkälainen rakkaus vain.

Ymmärrämmekö omaa parastamme, kun meitä jatkuvasti loukataan sanoilla, annammeko kaiken olla? Koet että sinusta löytyy vain puolia; huonoja puolia.

Olet mitätön maan päällä, luuseri, josta ei ole mihinkään, etkä kelpaa kellekään.

Tai ainakin niin sinulle uskotellaan ja kun tarpeeksi kauan kuuntelet, alat ehkä itsekin uskoa niin. Henkinen väkivalta, onko se sittenkin kaikista pahinta.

Arvet sisimmässä ovat arpia pahimmillaan, eikä niitä pois saa. Eivätkä ne kulu pois. Niitä on turha hangata.

Kun tapaamme uuden ihmisen, saamme heti ensivaikutelman. Mutta mitkä ovat hänen motiivinsa sinua kohtaan? Onko kaikki vaan rakkauden hyväksikäyttöä vai puhdasta rakkautta parhaimmillaan? Mutta entä silloin, kun sanat satuttavat niin että koskee, on aika ryhtyä tekoihin.

Kukaan meistä ei ansaitse yhtään päivää maan päällä haukkumista ja vähättelyä.

Päivät kulkevat nopeasti. Lopulta et ehkä enää vain jaksa.

Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä lähteä pois. Voit pakata matkalaukkusi. Tai sitten hylätä ne "ystäväsi", katkaista välit myös perheenjäseniin.

Jos niin pitkälle mennään tai täytyy mennä. Olet kuin särkynyt posliininukke, jota liimalla ei saa enää kokoon. Ryhdy siis tekoihin ja muista rakastaa itseäsi.

Sillä vain sinä olet se tärkein.

Päivikki Puonti,

Hamina