Lukijalta: Katsoja ei odota sitä, että ammattiurheilija lähtee ladulle, radalle tai pelikentälle nauttimaan—Yleisö toivoo tuloksia

Arkinen työ on useimmalle palkan eteen tavoitteiden ja tuloksen tekemistä. Kovin harva voi sanoa aamulla lähtevänsä nauttimaan työhönsä, vaikka se varmasti monelle on sitäkin. Kukaan tuskin sitä kieltää, että työstäkin voi ja saa nauttia vaikkakin sen edelle todellisuudessa nousee aina tekeminen, työpaineet, onnistuminen ja tulokset. Harva työpäivän päätyttyä kuitenkaan tuulettelee ja kertoo nauttineensa päivästä tuloksista piittaamatta.

Suomalaisten ammattiurheilijoiden suusta kuulee jo lähes kyllästymiseen saakka tuon "nauttimisen hetkestä". Liekö syy siihen, että halutaan poistaa jännitystä tai peittää omaa pettymystä? Vaiko mikä?

Meille katsojille ja kannustajille merkitsee kuitenkin eniten se, että urheilija onnistuu suorituksessaan ja on parhaimmillaan kilpailusuorituksessa. Tuon lopputuloksena luonnollisesti nouseminen palkintopallille ja onnistumisen tuuletus. Tätä me katsojat odotamme eli emme sitä, että ammattiurheilija lähtee ladulle, radalle tai pelikentälle nauttimaan. Erityisesti me suomalaiset katsojat olemme urheiluhulluja ja raadollisia tältä osin. Urheilijan menestyttyä eläydymme tilanteisiin ja samastumme voittajien joukkueeseen, mutta tappion hetkellä harvoin jaksamme ymmärtää ja kannustaa. Suomalaiset penkkiurheilijat haluavat aina nähdä onnistumisia ja voittoja.

Viime vuosina suomalaiset erityisesti yksilölajien huippu-urheilijat ovat joutuneet nautiskelijoiden joukkoon, sillä mitalit on korjannut pääasiassa muut. Urheilupomot ovat viime aikoina voineet vain todeta pettymyksen ja avuttomuutensa menestymättömyyteen. Me totuimme olemaan voittajien joukossa, mutta se aika on jo nyt kaukana lajeissa, joita media syleilee kuten hiihto, mäkihyppy ja yleisurheilu. Syitä ei kannata tässä spekuloida. Tuo tehtävä jääköön urheilujohdolle.

Juhani Sirkiä, Lappeenranta

Kommentoidut