Lukijalta: Tarvitseeko hyvinvointiyhteiskunta jo uusjaon?

Uutisten mukaan sosiaalitukiin on tulossa korotuksia. Hyvä niin, mutta 10 – 20 euron korotukset eivät vaikuta köyhän asemaan juuri ollenkaan. Pitemmän ajan indeksien jäädytysten aiheuttamat ongelmat toimeentuloon ovat paljon suuremmat kuin nyt päätetyt korotukset. Vähempiosaisten pilkkaaminen ja armopalojen heittely on kansallinen häpeä ja kestämätöntä. Kun varallisuus on siirtynyt vain pienen ryhmän haltuun, samaan aikaan voi iso osa kansaa huonosti tai erittäin huonosti. Toimeentulon ongelmat koskettavat lisääntyvissä määrin yhä suurempaa ihmisryhmää. Tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa suomalaista värjöttelee sillä hilkulla.

Eläkeläiset ja vanhukset voivat yhä huonommin. Lapsiperheillä on vaikeuksia selvitä normaaleista arjesta. He, joilla jo on varallisuutta kartuttavat sitä yhä lisää. Se on viime kädessä pois huonommin toimeentulevalta väestöltä. Näin ei voi jatkua. Lisääntyvä köyhyys on suurin kansallinen ongelma ja häpeä. Siihen ei ole helppoja ratkaisuja olemassa, koska on jo menty näin epätasa-arvoiseen tilanteeseen.

Historiassa tunnetaan isojako ja muitakin toimenpiteitä, joilla kansakunnan elinoloja saatiin parannettua. Nykytilannetta voi hyvinkin verrata menneisyyteen. Tässä nykytilanteessa voisi ajatella omaisuuksien uusjakoa eli palautusta yhteiskunnalle, jonne varat kuuluisivatkin. Parlamentaarikoille oppiaiheena olisi finanssilukutaito ja sen osaaminen. Sen päämääränä pitäisi olla eheän yhteiskunnan muodostuminen. Nyt siinä on epäonnistuttu surkeasti. Yhteiskunnan varallisuus on valunut vain eräiden finanssimarkkinoille. Lieneekö syy parlamentaarisen heikkouden vai finanssilukutaidon puutteissa?

Jos Suomessa olisi älykkäitä poliitikkoja, he olisivat kuunnelleet huippuasiantuntijoita, kuten Sixsten Korkmania. Nyt ollaan sitten tällaisessa jamassa, kun ei ole opittu mitään. Nyt pitäisi jo viimeistään syntyä kansallisen heräämisen aika. Joko yläluokan verotusta kiristämällä tai omaisuutta pakkolunastamalla pitäisi jakaa yhteiskunnalle kuuluva varallisuus uudelleen. Siihen kansalliseen jakoon ei tarvita lobbareita. Tämän päivän työelämässä on se outous, että osa hukkuu töihinsä ja osalla ei ole työtä lainkaan. Maailman onnellisemmassa maassa ihmisten minimitoimeentuloturvan nostaminen EU:ssa sovitulle minimitasolle parantaisi lähes miljoonan ihmisen elämää ja vähentäisi hätää ja eriarvoisuutta.

Alpo Jäppinen,

Kotka

Luetuimmat