Lukijalta: Ruoan demonisointi ja syömisen kostonkierre kannattaa lopettaa

Välittömästi tapaninpäivän jälkeen se taas alkoi: ”10 keinoa laihtua”, ”Jätä nämä ruoka-aineet pois ruokavaliostasi ja onnistut”, ”Näin Pentti-Liisan muodonmuutos onnistui, lue vinkit”. Alkoi ruuan demonisointi, pikadieettien mainostaminen ja nykyisen minän haukkuminen siinä mittakaavassa, että pidän suurena ihmeenä, jos suurimman osan itsetuntoa, lempiruokia ja muita ruokaan liittyviä haaveita ei ole kannettu kuusen mukana kaatopaikalle. Tai vähintäänkin pakattu visusti joulupallojen kanssa varastoon.

En ole tavannut montaakaan ihmistä, joka ei kieltäisi itseltään jotakin herkkua, laihtumisen toivossa jättäisi ruokia syömättä tai rankaisi itseään siitä syödystä Fazerin suklaapatukasta lenkillä, vähintään ajatuksen tasolla. Jokin on opettanut meidät siihen, että rangaista pitää. Muuten ei ole hyvä ihminen, eikä ainakaan laihdu.

Jätetään ruokia väliin eilisen herkuttelun vuoksi.

Eräänä päivänä otetaan käyttöön iltapäivälehdestä opittu rajoittaminen, jos se olisi avain onneen. Rajoitetaan, vaikka alun perinkin syötiin liian vähän. Jätetään ruokia väliin eilisen herkuttelun vuoksi. Viimeistään illalla on pakko syödä litra jugurttia, paketti leipää ja kaksi lämmintä ruokaa, ihan vaan että pysyy järjissään. Kaivetaan kaapista epätoivon hetkellä lastenkin lauantaikarkit ja vierasvarat. Seuraavana päivänä jätetään rangaistukseksi lounas syömättä, mutta kokouksessa on pakko syödä pulla tai kaksi, että jaksaa keskittyä. Syntyy hyvinvointia vastaan taisteleva kostonkierre, joka loppuu helmikuun lopussa siihen, ettei enää yksinkertaisesti jaksa kostaa sitä eilistä suklaalevyä itselleen.

Mitä jos tänä vuonna tekisi asian toisin? Mutta realistisesti nyt. Mitä jos vähentämisen sijaan antaisi itsellesi luvan syödä ne väliin jätetyt lounaat ja välipalat, jotta jaksaisi töiden jälkeen leikkiä lasten kanssa ja käydä harrastuksissa. Jaksaisi tehdä ruokaa kotona, ainaisen einesten hakemisen sijaan. Säästyisi tekosyyt, hermot, selittelyt ja ne lasten lauantaikarkit.

Laura Ihatsu, Kotka

Luetuimmat