Lukijalta: Biodiversiteetin arviointiin ei riitä vähäisintäkään rahoitusta, mutta tiehankkeisiin ollaan siirtämässä jälleen satoja miljoonia euroja

Keväisin ihastelemme uljasta arktikaa, kevätmuuttoa, jossa linnut saapuvat Pohjolaan täyttämään ikiaikaisen elämän kutsun kasvattaa lapsensa. Paluumuuton alkaessa poikueet kohtaavat metsästäjien joukkion, joka ahdistelee, haavoittaa ja tappaa lintuja huvin ja harrastuksen merkeissä. Varakkaat huvimetsästäjät käyttävät valtaisan määrän rahaa ja luonnonvaroja aseisiin, moottorikulkuneuvoihin, polttoaineisiin, koiriin, eväisiin ja muihin varusteisiin. Kun kylläinen metsästäjä vaanii, ampuu ja syö haahkaemon ja jättää poikasen haavakoksi tuottamalla samalla valtavan hiilijalanjäljen, hän saattaa iljetä väittää puuhaansa ”ympäristöteoksi”.

Luonnon monimuotoisuus on kiihtyen hupenemassa. Monet linnutkin ovat uhanalaisia elinympäristöjen tuhoutumisen, myrkkyjen ja huvimetsästyksen paineissa. Eläimet tuntevat kipua ja hätää ihmisen lailla ja surevat surmattuja perheenjäseniään.

Kestävän luontosuhteen rakentamista estää myös tiedon puute.

Jos emme välittäisikään eläimistä ja ympäristöetiikasta, jo luonnontieteiden tulosten pohjalta meidän tulisi parantaa toimintamme ja ymmärtää, että ilmastonmuutos ja biodiversiteetin katoaminen on uhka myös ihmiselle. Poliitikot, päätöksentekijät ja eturyhmät muodostavat kuitenkin ”sosiaalisen todellisuuden”, jossa mielipiteet ja välittämisen puute, ajatusvirheet, lyhyet intressit, jopa huonot tavat, määrittelevät toimintaa.

Kestävän luontosuhteen rakentamista estää myös tiedon puute. Haluammeko edes tietää, mikä tarkemmin on luonnon monimuotoisuuden tila ja muutos? Biodiversiteetin arviointiin ei riitä paikallisesti eikä alueellisesti vähäisintäkään rahoitusta, vaikka esimerkiksi hulvattomiin tiehankkeisiin ollaan siirtämässä jälleen seuraavia satoja miljoonia veroeuroja. Pyrkimystä, varoja tai toimintaa luonnon varjelemiseksi on riittämättömästi. Kestävää ja yksityiskohtaista ympäristöpolitiikka – edes vakavaa keskustelua – ei ole.

Yksi näkökulma yrittää ymmärtää pahuutta on käsittää se tekoina, jotka johtuvat tiedon puutteesta. Kun tuhoamme luontoa tai kohauttelemme asialle olkapäitämme, voimmeko kuitenkaan enää piiloutua tietämättömyyden taakse?

Juhani Pekkola, filosofian tohtori, varavaltuutettu (sd.), Kotka

Luetuimmat

Kommentoidut