Näkökulma: Maatalous vähentää omalta osaltaan ympäristökuormitusta

Maatalous nostetaan usein tikunnokkaan, kun puhutaan vesistöjen tilasta. Turhan helposti asioihin suhtaudutaan mutu-tuntumalla ja vanhentuneisiin käsityksiin perustuen. Maanviljelylle, luonnon ehdoilla toimivalle elinkeinolle, vesistön ja muun ympäristön hyvä tila on olennaisen tärkeää. Maatiloilla kiinnitetäänkin erityistä huomiota ympäristöasioihin.

Ympäristötietoisuuden lisääntymisen ja ennen kaikkea viljelijöiden tekemien satsausten myötä myös tuloksia on saavutettu. Luonnonvarakeskuksen sivuilta löytyy paljon tutkimustuloksia, kuten seuraava tieto: ”Suomen ravinnetaseet ovat laskeneet 30 vuoden tarkastelujaksolla koko maassa ja suurin syy tähän on ollut väkilannoituksen vähentyminen. Typen ylijäämä hehtaaria kohti on pienentynyt 90 kilogrammasta 50:een ja fosforin 30 kilogrammasta 4:ään.”

Maatalouden vesistökuormitus on pääasiassa hajakuormitusta, eli kuormitusta tulee useista eri kohteista erilaisia määriä.

Ympäristöstä ja vesistä huolehtiminen ei ole kertaluonteinen toimi, vaan vaatii jatkuvaa toimintaa. Tuloksetkin näkyvät usein vasta pitkällä aikajänteellä. Avaintekijöitä ovat hyvä maan rakenne, vesitalous ja viljavuus.

Kasvien lannoitus perustuu kasvien ravinnetarpeeseen. Maassa ennestään olevien ravinteiden määrä ja maan muu kasvukunto vaikuttavat tähän. Lannoituksella ei voi korvata maan heikkoa rakennetta. Toisaalta kasvien tarpeen ylittävä lannoitus on tarpeeton kustannus.

Maatalouden vesistökuormitus on pääasiassa hajakuormitusta, eli kuormitusta tulee useista eri kohteista erilaisia määriä. Pistekuormituksessa kuormitus taas tulee yhdestä kohdasta, esimerkiksi jätevedenpuhdistamolta. Pistekuormitusta on helpompi hallita, sillä kuormitusta vähentävät toimet voidaan keskittää yhden putken suulle. Hajakuormituksen hallinnassa kysymys on paitsi ihmisen toimista, myös siitä, että luonnolla on oma vaikutuksensa, jota emme pysty kontrolloimaan. Pitkäjänteinen työ, toimintatapojen ja teknologian kehittäminen sekä yhteistyö eri viranomaisten ja muiden tahojen kesken vievät asioita eteenpäin.

Suomen pohjoinen sijainti tuo meille erityishaasteita, eikä täällä ole mahdollista viljellä lämpimämpien maiden olosuhteisiin soveltuvia kasveja. Perinteisesti meillä on harjoitettu kotieläintaloutta ja sitä kautta kierrätetty ravinteita. Nurmet sitovat hiiltä ja ravinteita, jotka jalostuvat maidoksi ja lihaksi.

Suomenlahden ja Itämeren tila elpyy kolmen—neljän vuosikymmenen takaisesta runsaasta kuormituksesta. On hyvä muistaa, että vaikka maataloudenkin tekemien toimenpiteiden tuloksena ravinnekuormitusta on jo saatu alas, meressä vaikutukset näkyvät pitkällä viiveellä.

Kotimainen ruuantuotanto on kaikkien etu.

Tuula Dahlman, toiminnanjohtaja, MTK-Kaakkois-Suomi