Lukijalta: Pätkätyöt, epävarmuus jatkuvuudesta sekä heikko sosiaaliturva eivät houkuttele perheiden perustamiseen.

Lapsia syntyy vähemmän kuin nälkävuosina 1866 –1868. Nälkävuosina työttömyys kasvoi suuresti. Silloin valtio järjesti hätäaputöitä eri puolilla Suomea. Rakennettiin teitä, siltoja, kanavia sekä kuivattiin järviä. Tuolloin poliittisen eliitin arvomaailmassa ”vastikkeettoman avun” antaminen köyhälle nähtiin kansakunnan moraalia rappeuttavana siveellisyyskysymyksenä. Samankaltaista asennetta esiintyy vielä nykyäänkin poliittisen yläluokan mietteissä Suomen työllisyys- ja taloustilannetta vuonna 2019.

Nälkävuosina Suomessa kuoli noin kahdeksan prosenttia väestöstä. Erona nykyaikaan verrattuna on, että nykyisin ei kuole niin paljon ihmisiä nälkään ja puutteeseen. Onhan leipäjonot, joita ei 1800-luvulla ollut. Siitä huolimatta nyt syntyy lapsia vähemmän kuin silloin. Voidaankin siis hyvin verrata nykyaikaa nälkävuosiin. On työttömyyttä, köyhyyttä, puutteita perusturvassa ja infran rakentamisia suunnitellaan. Historia näyttäisi toistavan itseään. Tosin nykyään köyhien ja heikosti toimeentulevien määrä on suurempi kuin koskaan aiemmin. 1,3 miljoonaa. Hyvin toimeentulevia ja pääomia omistavia vain pieni osa väestöstä.

Todellisuudessa nuorten asema työelämässä on heikompi kuin heidän vanhemmillaan.

Kun mietitään syvemmin vähentyvän syntyvyyden syitä, niin poliittinen eliitti tunnistaa niistä vain muutaman perhepoliittisen syyn, isyys- ja hoitovapaat sekä päivähoidon. Ne ovat kärjessä heidän arvomaailmassaan. Todellisuudessa nuorten asema työelämässä on heikompi kuin heidän vanhemmillaan. Pätkätyöt, epävarmuus jatkuvuudesta, nollasopimukset, pienet palkat sekä heikko sosiaaliturva ovat tämän päivän nuorten kohdalla tekijöitä, jotka eivät houkuttele perheiden perustamiseen.

Nuoret ovat joutuneet maksamaan asumisesta paljon enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten vanhemmat ovat nykyisin asuntojen myyjiä tai vuokranantajia. Lisäksi nuorilla on opintolainaa ja pikavippejä maksettavanaan. Finanssikapitalismi ja sen tuoma ahneus on muuttanut yhteiskuntarakenteita niin rajusti, ettei pidä ihmetellä, jos syntyvyys pienenee. Varat, jotka olivat tarkoitettu yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseen, onkin törsätty finanssimarkkinoille. Varallisuus on siirtynyt jo ennestään hyvin toimeentulevien "pelimerkeiksi" superkasvaville pää-omamarkkinoille.

Näin se ei voi jatkua. Vakavamman ennusteen mukaan 2037 alkaa väkiluku vähetä. Jos ainut totuus on maahanmuutto, niin Suomeen pitää ottaa 2 –3 miljoonaa maahanmuuttajaa lisää jo ennen vuotta 2037.

Alpo Jäppinen, Kotka