Lukijalta: Konserttisalien erot tulivat taas esille

Jos kotkalaiset kuntapäättäjät olisivat osallistuneet Kymi Sinfoniettan Suomi 100! -juhlakonserttiin keskiviikkona Kotkassa ja torstaina Kuusankoskella, rientäisivät he kipin kapin tekemään päätöstä uudesta konserttisalista. Kuusankoskella musiikki nimittäin soi niin kuin sen pitääkin soida, vaan ei Kotkassa.

Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva musiikkikriitikko ja monia maailman huippusaleja kolunnut Hannu-Ilari Lampila totesi Kuusankoskella minulle, että Kotkassa on erittäin kaunis konserttisali, mutta huono akustiikka. Oleellista on salin korkeus, sillä orkesterin yläpuolella pitää olla runsaasti tilaa. Kotkassa sitä ei ole, Kuusankoskella kyllä.

Onneton akustiikka Kotkassa on johtanut siihen, että merkittävä osa yhteiskunnan ylläpitämän kulttuurilaitoksen taiteellisesta työstä valuu hukkaan, ja vain sen takia, että orkesterin soinnista jää puuttumaan jotain olennaista.

Kotkassa baritoni Jorma Hynnisen aarioiden sanoista oli vaikeaa saada selvää, Kuusankoskella ei ollut mitään vaikeuksia. Sibeliuksen toinen sinfonia puolestaan sai Kuusankoskella sointiinsa sellaista syvyyttä, kirkkautta ja erottelevuutta, josta voi Kotkassa vain uneksia.
Kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstam on todennut osuvasti: ”Musiikkia ei ole se, mikä soi, silloin kun se soi, vaan miksi se, mikä soi, soi niin kuin se soi, silloin kun se soi.”

Sanaan ”miksi” kiteytyy musiikin syvin olemus. Siihen kysymykseen on Kotkassa syytä löytää pysyvä vastaus.

Jukka Poikolainen, Kotka

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.