Lukijalta: Populistiset ja äärioikeistolaiset liikkeet jäävät usein tähdenlennoiksi mutta tuottavat paljon harmia

Sotien jälkeen suuria olivat SDP, kokoomus ja Maalaisliitto (keskusta), suurimpana SDP. Ensin oli neljä, mutta kommunistien ja kansandemokraattien SKDL kuihtui. Pienpuolueita oli vähän. Puolue-elämä oli tuttua ja turvallista, vaikka puolue-erot olivat isot. Ennen Veikko Vennamon aikaa harva kaipasi muuta.

Murros alkoi 1970. Vennamo murti myös vasemmistoenemmistön. SMP:n konkurssin jälkeen 1995 syntyi oppipoika Timo Soinin perussuomalaiset, jotka hän 2017 jätti.

Vihreä liike oli radikaali, tavallaan taistolaisliikkeen vaihtoehto. Mukana oli ex-taistoja. Nykyvihreät ovat uusvasemmisto tai lähes vasemmisto.

Haastatellessani Taisto Sinisaloa urheiluhistoriasta hänen kodissaan Urheilukeskuksen vieressä hän määritteli demarien ja kommarien pääeron. Vastaus ”SDP väheksyy joukkovoimaa” tarkoitti parlamentarismin yliarvostusta.

SDP:n suosiota ovat pienentäneet vastakohdat persut ja vihreät, joilla on nyt 59 paikkaa. Populistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä nousee kuin sieniä sateella. Ne jäävät usein tähdenlennoiksi mutta tuottavat paljon harmia.

Jutta Urpilainen puhui unohtamisesta. ”Sotien jälkeen fasismin ja kommunismin muisto oli tuore. Se vahvisti maltillista vasemmistoa, sosialidemokratia oli paras vastavoima, mutta nykypolvi ei tunne historiaa.” SDP:tä tarvitaan ääriliikkeiden torjumiseen, mutta arvojen sisäistys vaatii kypsyyttä. SDP:n suosio ikäväessä kertoo tästä.

Hannu Eklund, Kotka

Kommentoidut