Lukijalta: Mineraalivilla ei ole riski, vaan erittäin turvallinen eristevalinta

Kymen Sanomien (21.9.) Talotohtori-palstalla käsiteltiin ”Valesokkelit olisi pitänyt kieltää” -otsikolla 1960–70-lukujen taitteessa rakennetun omakotitalon lämmitysratkaisun muuttamista.
Kysyjä suunnitteli siirtymistä vesikiertopattereista suorasähkölämmitykseen, jolloin lämmitysputkisto valesokkelin viereltä poistuisi. Kysyjä pohti, miten sokkelirakenne pysyisi jatkossakin kuivana. Talotohtorin vastauksessa viitataan 1960-luvun rakentamismuotiin, jossa korkeasokkelisten ja puolitoistakerroksisten rintamamiestalojen sijaan tavoitteena oli mahdollisimman matalalinjainen talo.
Ottamatta kantaa Talotohtorin neuvoihin, jotka varmasti ovat perusteltuja, kiinnitti tekstissä huomion seuraava kohta: ”Kun hengittävän purun tilalle tuli mineraalivilla ja pinnoitteeksi muovimatto, katettiin pöytä lattiasienelle ja homeille.”
Lause voi helposti antaa vaikutelman, että mineraalivillan ja homeen välillä olisi jonkinlainen suora yhteys, vaikka näin ei suinkaan ole. Menneiden vuosikymmenien rakentamisen käytännöt eivät vastaa nykypäivän standardeja, ja tuon ajan asuntojen sisäilmaongelmien syyt löytyvät ennemmin rakentamisen virheistä kuin käytetyistä materiaaleista.
Nykyisin tiedetään, että kaikkia materiaaleja on erittäin tärkeä käsitellä oikein jo rakennusvaiheessa. Rakennetta ei saa päästää kastumaan ja rakenteella on oltava kuivumiskykyä. Tutkimusten mukaan mineraalivilla on huokoinen, diffuusioavoin materiaali, joka mahdollistaa vesihöyryn kulkeutumisen ja näin ollen myös muiden rakenteiden kuivamisen eristeen läpi mahdollisen kastumisen jälkeen. Mineraalivilla ei myöskään homehdu. Näin mineraalivilla osana rakennetta ei siis ole riski, vaan erittäin turvallinen eristevalinta.
Oikein asennettuna mineraalivilla ei siis kata pöytää lattiasienelle ja homeille, vaan päin vastoin terveelliselle sisäilmalle.

Gunnar Forsman, puheenjohtaja, Finnisol ry

Luetuimmat

Uusimmat uutiset