Lukijalta: Radikalismissa on ollut tällä vuosisadalla kolme aaltoa

Aatevirtaukset ovat noin 40 vuoden välein heijastuneet radikalismina. 1930-luvun oikeistoradikalismi liittyi sisällissodan loppuun viemiseen ja otti muotonsa muun muassa Lapuan liikkeessä. Oppeja muotoiltin eugenismin ja sosiaalidarwinismin kaapuihin. Valtio taipui Lapuan liikkeen vaatimuksiin lainsäädännössä ja katsoen läpi sormien ulkoparlamentaarista toimintaa. Kulminaatio oli presidentin kyyditys ja Mäntsälän kapina, jonka kukistamiseksi lopulta varauduttiin käyttämään vakituista armeijaa. Valtiovalta pelasti demokratian.

1960-luvun opiskelijaradikalismista putkahti uusstalinistinen taistolaisuus. Aate käärittiin etujoukkoteorian paperiin. Näennäiselitistinen joukko kampesi ajattelua marxismi-leninismin suuntaan ja sai vaikutusvaltaa instituutioissa. Toiminta kulminoitui epäonnistuneeseen yritykseen säätää rauhan laki, jolla olisi kriminalisoitu Neuvostoliiton arvostelu ja legalisoitu uusstalinistinen ideologia. Ratkaisevaa oli myös Pirkkalan koulukokeilun lakkauttaminen, jossa pilotoitiin neuvostoideologian siirtämistä peruskoulujen opetukseen. Valtio piti pintansa.

Monet tärvelevät opintonsa ja uransa muodikkaaseen jargoniin.

2010-luvun kolmannen aallon äärifeminismi hylkää tasa-arvon ja ryntää LGBT-siipineen normaalia miestä ja naista, äitejä ja lapsia sekä perhettä vastaan jatkaen normaalin seksuaalisuuden kritisointiin. ”Patriarkaatin” tuulimyllyjä keihästetään opetuksen ja kulttuurin kentillä. Valtiovalta taipuu jakamaan koululaisille epätieteellistä propagandaa useista sukupuolista ja estelee kutsumasta lapsia tytöiksi ja pojiksi. Media kehittelee orwellilaista uuskieltä. Kulttuurin perusmerkityksiä, kuten isän- ja äitienpäivää sekä joulujuhlia häivytetään, jopa liikennemerkkejä ”sukupuolineutraalistetaan”. Telaketjufeminismi kankeaa politiikan painopisteitä ja raatelee valtion ohella kirkkoa, puolueita ja kansalaisjärjestöjä, jopa yliopistoja.

Radikalismin teoriat; eugenismi, sosiaalidarwinismi, dialektinen materialismi, leninismi, feminismi ja genderismi eivät humpuukina kestä tieteellistä arviointia. Opinkappaleet estävät kriittisen analyysin, johtavat älylliseen umpikujaan ja dogmien pakkopaitaan. Monet tärvelevät opintonsa ja uransa muodikkaaseen jargoniin.

Kultti painostaa ihmistä. Lapualaiset kyyditsivät, särkivät, pahoinpitelivät. Taistolaiset häiritsivät ja nimittelivät. Feministien leimakirveeseen on kaiverrettu sovinistin, homofoobikon ja naisten vihaajan polttomerkki.

Huolestuttavinta ovat nihilismin kynnet opetuksen ja perhepolitiikan kyljessä. 1930- ja 1970-luvulla valtiovalta hyydytti ääriliikkeet. Kuinka käy nyt?

Juhani Pekkola, filosofian tohtori, Kotka

Luetuimmat