Lukijalta: Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen vastaa epäilijöille: Kotkan puistot liikuttavat nuoria, ihan konkreettisestikin—Käykää katsomassa vaikka Katariinan meripuistossa

Kymen Sanomat ( 12.5 ) repi isoa otsikkoa ”Upeat puistot eivät nuoria liikuta” liittyen artikkeliin, jossa käsiteltiin kotkalaisten nuorten muuttamista perusopintojen jälkeen kasvukeskuksiin. Minusta tuo on normaali ajattelutapa nuorelle ihmiselle, jolle kotoa irtautuminen on varsin tuore asia. Elämää ei ole paljon nähty ja tuntuu, että se oikea maailma on jossakin muualla. Kolmannen polven kotkalaisena minulla oli 1970- luvulla aivan sama kehitysvaihe. Kun lukio on käyty niin Kotkaanhan en tule kun harvakseltaan käymään. Pojallani on nyt sama vaihe menossa.

Mutta maailma opettaa näkemään asiat laajemmin. Opintojen ja muutaman ulkomaanvuoden jälkeen palasin kuitenkin jo 1983. Syynä nopeaan paluuseen oli avoimeksi julistettu virka, johon minut yllätyksekseni valittiin ilman päivänkään julkisen puolen kokemusta. Ja tässähän tämä poismuuton ydinongelma onkin, nuorille tulisi olla tarjolla kiinnostavia työmahdollisuuksia. Mutta vaikka töitä olisikin, niin en pidä ollenkaan pahana sitä, että käydään vähän katsomassa maailmaa kauempaakin. Etäisyys myös usein auttaa näkemään jo koetun, tässä tapauksessa Kotkan, vähän laajemmin.

Etäisyys myös usein auttaa näkemään jo koetun, tässä tapauksessa Kotkan, vähän laajemmin.

Väitän, että Kotkan puistot liikuttavat myös nuoria, ihan konkreettisestikin. Käykää katsomassa vaikka Katariinan meripuistossa. Mutta hyvä ympäristö liikuttaa myös henkisellä tasolla. Mikäli nuorelle jää kotikaupungistaan positiivisia mielleyhtymiä, voivat ne vaikuttaa konkreettisestikin hyvin monella tavalla. Mielikuvaa voidaan myös muuttaa, jos kaupunki muuttuu, kukaan ei kehunut Kotkan puistoja 1980 luvulla. Nyt monien puistoprojektien ynnä muiden hankkeiden jälkeen en edes muista kuinkahan monet kymmenet minulle tuntemattomat ovat tulleet kertomaan muuttaneensa Kotkaan puistojen takia. Osa on paluumuuttajia ja osa sellaisia, joilla ei ole ollut mitään entisiä suhteita kaupunkiin. Upeat puistot liikuttavat myös henkisesti.

Heikki Laaksonen, kaupunginpuutarhuri, Kotka