Lukijalta: 1930-luvulta tuttuja merkkejä alkaa esiintyä—Onko syytä olla huolissaan demokratiasta?

Tunnustaudun liberaalin demokratian vankkumattomaksi kannattajaksi. Tällainen arvomaailma on hyvin eurooppalainen ilmiö, jota on seurattu brittikansanyhteisönkin maissa ja Yhdysvalloissa. Kukahan ikäpolveni ihmisistä ei olisi ihaillut J. F. Kennedyä.

Manner-Euroopassa demokratia järkkyi 1930-luvulla Unkari, Puola, Baltian maat, Espanja, Italia ja Saksa kärjessä.

Eipä uutiset Britanniastakaan ole kovin rohkaisevia.

Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä syntyneistä maista Suomi on ainoa, joka selvisi näistä myllerryksistä kutakuinkin kuivin jaloin. Voi tietenkin pohtia, miten presidentti Kekkosen ajoilta alkanut ”suomettuminen” antoi kolhuja puhtoiseen kilpeemme. Joillekin se oli reaalipolitiikkaa. Lähimenneisyyden iso vedenjakaja oli Neuvostoliiton poistuminen kartalta, joka vapautti itäisen Keski-Euroopan maat kommunismin ikeestä.

Nyt valitettavasti useassa maassa, mihin kuvattu liberaali demokratia ei ole oikein juurtunut, on alkanut esiintyä piirteitä, jotka ovat tuttuja 1930-luvulta. Ehkä kaikkein julkein dokumentti on aivan 1920-luvun alusta niin sanottu Hilter-Drexler 25 kohdan ohjelma.

Katsokaa Unkarin ja Puolan touhuja. Saksan AfD (Alternativ für Deutschland), ruotsidemokraatit ja Viron Ekre vain esimerkkeinä mainitakseni. Ei perussuomalaistenkaan ohjelmat aivan immuuneja ole tuohon 25 kohdan ohjelmaan nähden.

Viron aiempi pääministeri Siim Kallas kävi Helsingissä äskettäin arvioimassa Euroopan nykytilaa. Hänen viestinsä oli yksinkertainen: olkaa huolissanne liberaalin demokratian kestävyydestä.

Asiat voivat Saksassa mennä umpisolmuun, kun sosialidemokraattisen puolueen kannatus vajoaa ja AfD vahvistuu erityisesti maan itäisissä osavaltioissa. Sosialistit jyräytyivät presidentti Emmanuel Macronin alla Ranskassa.

Eipä uutiset Britanniastakaan ole kovin rohkaisevia. Saatamme joutua odottelemaan viisi vuotta USA:n palaamista liberaaliin päiväjärjestykseen.

Iikko B. Voipio (kok.), Taipalsaari

Kommentoidut