Lukijalta: Ilman rakkautta ihmiskunta ei eläisi päivääkään

Kotkassa on vietetty Kymen Sanomien päätoimittajan ideoimaa Rakkausviikkoa. Tapahtumaa sopii tervehtiä ilolla, sillä rakkaus on tärkein voimavara ihmisten elämässä. Olisi kuitenkin toivottavaa, että jatkossa kyettäisiin kaupallisten tapahtumien ohessa syventämään yleistä ymmärrystä rakkauden olemuksesta.

Erich Fromm (1900–1980) oli tunnettu sosiaalipsykologi, filosofi ja kirjailija. Vuonna 1956 julkaisemassaan kirjassa Rakkauden vaikea taito Fromm analysoi tarkkanäköisesti rakkauden eri muotoja. Harmi vain, että kirjaa on hankalaa saada käsiinsä.

Parhaimmillaan rakkaudessa kyse on kahden yksilöllisyytensä säilyttävän ihmisen yhteydestä.

Frommin mielestä rakkaus ei ole tunnetila, jonka kuka tahansa voisi saavuttaa. Kaikki pyrkimykset rakastaa ovat tuomittuja epäonnistumaan, mikäli ihminen ei samaan aikaan pysty kehittämään kokonaispersoonaansa. Tämä taas vaatii taitoa ja ponnisteluja, vahvaa itsetuntemusta ja syvällistä tietoa rakkaudesta ja rakkautensa kohteesta. Mutta se myös palkitsee.

Arkikielessä sekoitamme romanttisen rakkauden rakastamiseen. Monen mielestä rakastaminen on helppoa, kunhan löytää oikean rakkauden kohteen. Mietitään sitä, miten tulla rakastetuksi, vaikka pitäisi pohtia, osaako rakastaa.

Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Kun ihminen rakastuu, tuntee hän olevansa maailman onnellisin ihminen. Etenkin jos siihen liittyy voimakas sukupuolinen tyydytys.

Mutta tällainen rakkaus ei välttämättä ole pysyvää. Ajan oloon viehätys vähenee ja alkuperäinen ihastuminen hiipuu. Silloin astuu kuvaan, jos on astuakseen, aito rakkaus ja kyky kohdata rakastettu sellaisena kuin hän todellisuudessa on.

Parhaimmillaan rakkaudessa kyse on kahden yksilöllisyytensä säilyttävän ihmisen yhteydestä. Rakkaus auttaa ihmistä voittamaan eristyneisyytensä, mutta samalla se sallii tämän jäädä omaksi itsekseen säilyttäen oman ainutlaatuisuutensa. Paradoksaalisesti kahdesta tulee yksi, vaikka he pysyvätkin kahtena.

Rakkaus on siis aktiivista toimintaa, mutta se on mahdollista vain vapauden vallitessa. Rakkaus synnyttää vastarakkautta. Enemmän se kuitenkin on antamista kuin vastaanottamista.

Rakkaudesta voidaan tuskin puhua, jos rakastaa yhtä ja vihaa muita. Rakkauden tulisi ulottua kaikkiin ihmisiin. Asian voi ilmaista niinkin, että jos rakastan yhtä ihmistä, rakastan kaikkia ja samalla koko maailmaa. Myös elämää ja itseäni. Tällainen ajattelu vaatii paljon, mutta tarjoaa onnen ja vapauden tunteen kaikissa ihmissuhteissa.

Avioerojen suuri määrä osoittaa, että rakkautta pidetään yksinkertaisena juttuna. Kun alkuhuumaan liittyvä romantiikan verho häviää, ollaan tyhjän päällä. Ongelmaa pahentaa viihdeteollisuus, joka opettaa meitä kiinnittämään huomiota ulkoisiin seikkoihin. Ikävimmillään rakkaus ilmenee kahden ihmisen välisenä vaihtokauppana.

Kaikesta huolimatta halu liittyä yhteen toisen kanssa on ihmisen keskeisin pyrkimys. Ilman rakkautta ihmiskunta ei eläisi päivääkään.

Jukka Poikolainen, Kotka