Lukijalta: Alaikäisen transsukupuolisuus on sosiaalinen muutos – Joustamaton ja väärä sukupuolimerkintä vaikeuttaa transnuoren elämää

Mikko Haaksluodon väite (KySa 12.1.2020), että Trasek ry ajaa leikkauksia ja hormonihoitoja alaikäisille ei pidä paikkaansa. Alaikäisen ollessa kyseessä transsukupuolisuus on sosiaalinen muutos, esimerkiksi millä nimellä lapsi haluaa tulla kutsutuksi tai mitä vaatteita hän haluaa käyttää sekä mahdollisesti puberteetin lykkääminen lääkkeillä. Prosessi ei ole peruuttamaton, vaan nimenomaan antaa lapselle aikaa miettiä ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.

Lääkityksen lopetus aiheuttaa murrosiän tavallisen jatkumisen ja näitä lääkkeitä käytetään myös cissukupuolisille lapsille, joiden murrosikä syystä tai toisesta alkaa aivan liian aikaisin. Puberteetin lykkääminen tarkoittaa vähemmän leikkauksia myöhemmällä iällä, kun vartalo ei ole murrosiässä kehittynyt tietyn muotoiseksi "väärän" hormonin vaikutuksesta.

Tosiasiassa Trasek, Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt ajavat Suomen ihmisoikeuksia rikkovan translain muuttamista. Tämänhetkinen laki estää laillisen sukupuolen muuttamisen alle 18-vuotiailta ja pakottaa sukupuolensa muuttavat ihmiset myös lisääntymiskyvyttömyyteen. Laillinen sukupuoli on pelkkiä numeroita ja kirjaimia, eikä sen muuttamiseen pitäisi vaatia muuta kuin henkilön oma päätös ja alle 15-vuotiailta huoltajien tuella. Väärä sukupuolimerkintä vaikeuttaa transnuorten elämää esimerkiksi silloin, kun bussikortissa on sukupuoleksi merkitty N mutta kortin käyttäjä näyttääkin pojalta. Moni nuori kokee vaikeuksia bussinkuljettajien kanssa, jotka luulevat nuoren käyttävän jonkun toisen korttia.

Olisi tärkeää, että jokainen ihminen voisi rauhassa kasvaa omaksi itseksensä ja määrittää oman sukupuolensa sitten, kun on siihen valmis. Pojat saisivat olla poikia, tytöt saisivat olla tyttöjä ja muut saisivat olla muita.

Suomessa ei vähemmistö ohjaile enemmistöä, vaan päinvastoin enemmistö tukkii vähemmistön mahdollisuuksia hyvään elämään teoretisoimalla asioista, jotka eivät kosketa heidän omaa elämäänsä millään lailla, mutta jotka ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä vähemmistöille. Haaksluoto ei tekstissään sanallakaan mainitse ongelmaa, joka on juuri nyt transihmisten elämissä kaikkein vakavin: itsetuhoisuus. Huomattavasti suurempi osuus transsukupuolisista kuin cissukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa tai sitä suunnitellut. Jos puhutaan peruuttamattomista teoista, niin tämä on niitä tärkeimpiä. Sukupuoliristiriidan lievittäminen – yksilön tarpeisiin kohdennettuna – on todettu parhaaksi keinoksi lievittää transhenkilöiden kokemaa tuskaa ja estää heidän itsemurhansa.

Surullisen tästä kaikesta tekee se, että kaikki tämä on turhaa: jos sukupuolta ei määritettäisi vauvoille jo syntymässä, kenenkään lapsen ei tarvitsisi kasvaa sukupuoliristiriidan aiheuttaman tuskan kanssa. Jokainen ihminen voisi rauhassa kasvaa omaksi itseksensä ja määrittää oman sukupuolensa sitten, kun on siihen valmis. Pojat saisivat olla poikia, tytöt saisivat olla tyttöjä ja muut saisivat olla muita.

Inari Porkka, Loviisa