Lukijalta: Olemmeko syyllistyjiä vai syyllistäjiä?

Olisiko meillä kaikilla syytä ainakin silloin tällöin syytä pysähtyä miettimään syntyjä syviä, miettimään esimerkiksi näitä otsikon sanojen merkitystä. Haluammeko olla syyllistäjiä vai syyllistettyjä, kivittäjiä vai kivitettyjä? Jos emme ymmärrä näitten asioitten merkitystä, on yhteiskuntarauhamme suuressa vaarassa.

Kaikkein ikävimpiä kokemuksia väkivallan uhreille ovat perusteettomat syytökset. Kuinka helposti väärä tieto leviää, siis juoru kulovalkean tavoin suusta toiseen – nykyisin käytetään myöskin nimitystä vihapuhe ja mustamaalaaminen. Kuinka olettaisit omalla kohdallasi saavasi perusteettoman syytöksen peruutettua, jos se on vauhtiin päässyt ja väärä tieto leviää?

Joten kaikki mukaan väkivallanvastaiseen työhön, jokainen omien mahdollisuuksiensa ja taitojensa mukaan. Vaikka tuntisi, että ei ole väkivaltaa kokenut, täyspäinen, empatiakyvyn ja omantunnon omaava ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan. Se, että kuulee, näkee ja tunnistaa väkivallan uhrin, auttaa uhria selviytymistaistelussaan.

Kun muistaisimme, että epätoivoiset ihmiset tekevät omien voimiensa loputtua ikäviä ratkaisuja,niin haluammeko auttaa ja tukea. Pahinta on hehkuttaa omaa "onneaan" pohjalla olevalle, joka kaipaa tukea ja ymmärrystä. On tosi helppoa todeta, että ammattiapua on olemassa ja siirtää vastuu pois itseltä. Kunpa muistaisimme olla syyllistämättä ja syyllistymättä!

Vertaistuki-ryhmät aloittavat taas uudella innolla, tulkaa mukaan auttamaan!

Ulla Metsämuuronen, vertaistukohjaaja, Hamina

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet