Lukijalta: Suomen aborttilainsäädäntö ja -käytäntö ovat huutavassa ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen oikeudet — vahvistetut ihmisoikeudet — kuuluvat jo lapselle äitinsä kohdussa. Hän tarvitsee lain suojaa haavoittuvaisuutensa vuoksi. Lapsen vahingoittaminen on ihmisoikeusrikos.

Suomessa abortoidaan vuosittain n. 9000 lasta, koska lapsi ”olisi rasitus”. Harva abortti toimitetaan lääketieteellisen tarpeen tai seksuaalirikoksen vuoksi. Vuosina 1970—2019 on Suomessa lääketieteellisesti tarpeettomissa nk. mukavuusaborteissa surmattu n. 644 000 lasta. 1950- ja 60-luvun aborttien määrä on tuntematon. Kyseessä on joukkotuho, jonka rinnalla sotien menetykset kalpenevat. Lasten kohtelusta ei sallita keskustelua.

Abortti on ilmoitusasia, sillä STM on ohjeillaan vesittänyt aborttilain määräykset siitä, että lapsen abortoinnin perustana tulee olla sosiaaliviranomaisen toteama syy, jonka oikeellisuudesta päättää kaksi lääkäriä. Lapsen eliminointi ”rasitteena” oli epäinhimillinen, antiikkinen ja ihmisoikeuksiin sopimaton käsite jo aborttilakia vuonna 1969 säädettäessä. Lapsia lukuun ottamatta kaikkia muita ihmisryhmiä pyritään auttamaan sosiaalipoliittisin keinoin. Suomen aborttilainsäädäntö ja -käytäntö ovat huutavassa ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa. 644 000 lapsen abortointi on tuottanut mittaamattoman inhimillisen ja n. 2400 miljardin euron rakenteellisen vahingon, joka vastaa 10 vuoden bkt:tä, kun lapsen työpanos arvioidaan 3,7 miljoonaan euroon. Abortti on yksi kestävyysvajeen juurisyistä.

Kansainvälisesti abortointi kohdistuu varsinkin tyttölapsiin. Useissa maissa väestörakenne on vääristynyt satojen miljoonien tyttöjen abortoinnin seurauksena. Abortti paljastuu naisten tuhoamisjärjestelmäksi, jota vastaan monet hallitukset taistelevat. Kansainvälisesti naisia pakotetaan abortteihin taloudellisen hyödyn, politiikan tai vanhojen tapojen vuoksi, Suomessa aborttien syynä ovat pääosin palkkatyöhön ja talouteen liittyvät paineet. Suomessa 28 prosenttia abortin kokeneista naisista ilmoittaa harkintavaiheessa jääneensä ilman tarvitsemiaan palveluita terveydenhuollossa.

Aborttiajattelussa äidin ja lapsen etu nähdään vastakkaisena, kun se elämän ikiaikaisessa historiassa on yhteinen. Mielikuva lapsesta ”rasitteena” on hylättävä. Lainsäädäntöä ja sosiaalipalveluita on kehitettävä siten, että äitiyttä vahvistetaan, lapsen ihmisoikeus ja isän oikeudet lapsiinsa tunnustetaan, perheisiin ja naisiin kohdistuvaa rakenteellista pakkoa karsitaan, raskaana olevia äitejä autetaan ja perheitä tuetaan heidän itse haluamansa lapsiluvun saavuttamisessa. Lapsella on oikeus ihmisyyteen ja elämään.

Juhani Pekkola,

FT dosentti, Kotka

Luetuimmat