Lukijalta: Hiipuva maataloutemme tarvitsee vaihtoehtoja

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on hiipunut. Sen huomaa etenkin Sisä-Suomen karjatalouden alueilla matkaava. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maamme karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa.

Maatilojen energiaviljely olisi meilläkin elvytettävä.

Itävienti kasvoi ja pääosin kukoisti. Se kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Tuorein, Krimin kriisi lamaannutti Venäjän vientimme ja maataloutemme tavalla, johon emme osanneet etukäteen varautua. Emme pysty kriisin päättymistä ennakoimaan.

Hiipuva maataloutemme tarvitsee vaihtoehtoja. 2020-luvun vaihtoehdot ovat energiassa, ympäristössä ja ilmastossa. Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Nyt viljeltyä biomassaa tarvitaan ilmastolle ystävälliseksi biopolttonesteeksi.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn näkyvin tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun etanoli pääsi Chicagon pörssiin.

Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin 1973 lyhytkiertoviljelyn puulajeilla paju, harmaaleppä ja hybridihaapa. Parhaiten biomassaa tuotti siperialaisperäinen vesipaju.

Seuraavaksi energiaviljelyssä käytiin läpi kaikki biomassakasvit, joista autojen alkoholia voi tislata. Harkinnassa olivat lyhytkiertopuiden lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki ja ruokohelpi.

Maailman etanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta. Vahvimpia alkutuottajia ovat USA:n viljelijät, maissilla. Kakkonen on Brasilia, sokeriruo’olla. EU on etanolin tuottajista kolmantena.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan. Kouvolaan suunniteltu, olkeen perustuva etanolin laitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.

Sieviin on 2010-luvun ajan kaavailtu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips etanolin laitosta. Hanke on monimutkaisen suunnitteluketjunsa loppusuoralla.

Kertaluokkaa suurempi on Kemiin suunniteltu Kaidin biopolttonesteen laitos. Se käyttäisi raaka-aineenaan energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja. Lopputuotteesta bioetanolin osuus olisi 25 ja biodieselin 75 prosenttia.

Lyhyen kierron lehtipuiden viljely toisi raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon. Tehtaat takasivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Maatilojen energiaviljely olisi meilläkin elvytettävä. Hiipuva maataloutemme odottaa vaihtoehtoja.

Veli Pohjonen

Kirjoittaja on agronomi, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa.

Uusimmat uutiset