Lukijalta: Vanhuuteen kuuluu toimintakyvyn heikkeneminen

Tehokkuus on päivän sana. Kaikessa. Jopa sellaisissa asiayhteyksissä, jonne se ei edes kuuluisi, kuten vanhustenhoitoon. Sitä jaksan ihmetellä aina ja alati uudestaan, ettei ihminen saa vanheta rauhassa. Tällä tarkoitan ehdottomasti vastoin luonnonlakia harjoitettavaa toimintaa, silloin kun huonokuntoista ja huonovointista ihmistä yritetään ”kuntouttaa”. Mihin?

Omat mummoni elivät onnellisen vanhuuden. Ensimmäisessä vaiheessa he muuttivat vanhustentaloon, jossa heillä oli aina ystäviä lähellä. Eli sosiaalinen puoli oli kunnossa. Sittemmin kun vointi heikkeni — joka kuuluu muuten luonnolliseen vanhenemiseen — he saivat apua kunnalta ja usein myös minun äidiltäni siivouksiin ja pyykinpesuun. Myöhemmin vielä entisestään voimien hiipuessa, kotona kävi kodinhoitaja auttamassa ihan kaikessa arkeen liittyvässä.

Kun tuli päivä ettei kahvikuppi ei enää pysynyt kädessä, toinen mummi pääsi hyvään vanhainkotiin. Kaunis sana muuten. Vanhainkoti. Sillä sitähän se oli. Toinen mummini eli kotonaan lähes 90-vuotiaaksi. Koska pärjäsi, kunnes tuli sydänvaivat, jotka veivät sairaalaan ja sitä kautta lähes viikossa Taivaan kotiin. Ilmeisen suuri toive meistä monelle omassa vanhuudessa.

Simppeliä ja yksinkertaista. Laadukasta ja turvallista vanhan ihmisen elämää. Sitä he elivät. Ilman mitään kummempaa ”venkulointia”. Ihmisen toimintakyvyn kuuluu hiipua kun vuosia tulee lisää. Jokainen tekee sen omalla tavallaan, omalla rytmillään, ja omia voimavaroja mukaillen.

Miksi vanhenemisesta on tehty niin kohderyhmä syyllistävää? Moni ikäihminen kokee olevansa vain taakka yhteiskunnalle. Miten se voi olla mahdollista? Miksi vanhuuteen liittyvät perustarpeet koetaan euroja vieviksi ja poliittisiksi asia- ja jopa kynnyskysymyksiksi.

Suomessa vanhusväestön joukko kasvaa joka vuosi tästä edespäin kymmenillä tuhansilla vanhuskansalaisilla. Joukko ei ole mikä tahansa joukko. He ovat meidän hyvinvointivaltiomme perusta ja luoja. Älkäämme kääntäkö maailman luonnollisemmalle asialle — vanhenemiselle enää selkää. Vaan luokaamme vihdoinkin puitteet Suomeen, jossa eletään turvallista ja yksilölliseen tukeen ja apuun perustuvaa vanhuutta.

Uuden hallituksen näyttö alkaa nyt.

Jaana Kuokka,

Taipalsaari

Luetuimmat