Lukijalta: Ei mitään uutta auringon alla

Eihän tuo Raamatun Saarnaajan sana pidä paikkaansa, mutta päteekö se symbolisella tasolla? Kärvistelemme koronaviruksen alkukouristeluissa. Tästä ehkä selvitään kuukausissa, mutta se voi vaatia vuosiakin.

Suomea ja eräitä muita maita vaivaa lapsettomuus. Sellaisella menolla ovat kaikki elollismuodot tuhoon tuomittuja. Kiihtyvä ilmastonmuutos uhkaa koko ihmiskuntaa. Näistä kahdesta selviäminen voi viedä sukupolvia.

Kreikan mytologiassa ensimmäinen nainen ei ollut Eeva eikä Lilli. Se oli Pandora. Hän sai lippaan, jonka avaaminen oli kielletty. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja hän avasi lippaan. Sieltä syöksyivät ulos kaikki maailman vitsaukset. Pandora huomasi tilanteen ja pamautti lippaan kiinni. Mutta kuinka ollakaan, lippaaseen jäi vielä jotakin. Sinne jäi toivo. Seurasi synkkyys kuin Kalevalan pimeys Pohjan akan vietyä päivän paistamasta, kuun kumottamasta.

Sitten Pandora avasi lippaan uudestaan ja toivokin vapautui. Mutta toivo yksin ei auta. Kalevalassa tarvittiin auringon ja kuun palauttamiseen kaikki kolme pääurhoa, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ja hurja sotaretki Pohjolaan. Johanneksen ilmestyskirjan neljä apokalyptistä ratsastajaa ovat kuin Pandoran lippaan vitsauksia. Taiteessa nämä maailmanlopun ratsastajat on nähty ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina.

Seuraako koronaviruksesta nälkää ja talouden romahdus? Seuraako sota, rakenteiden tuho tai ihmiskunnan tuho? Tilaisuus voi tehdä hyökkääjän siitä, jolla on voimaa. Emme koskaan saa menettää toivoa. Meidän pitää selviytyä – mutta onko jotain uutta auringon alla, symbolisella tasolla?

Pertti Huhtanen, Kotka